Hatsina antoi oppitunnin - Mikkelistä ei pisteitä mukaan

18.11. oli C2-poikien Edustusjoukkueella edessä ensimmäinen 3x20 minuutin yksittäinen ottelu SM-sarjassa. Ja mikäs sen makoisempaa kuin aloittaa nämä pelit kiihkeällä paikalliskamppailulla: suunnaksi otettiin nimittäin Mikkelin Sport Forum ja vastaan asettui Hatsina!

Ennen ottelua isoveli-pikkuveli asetelma oli selvä alkukauden pelien perusteella: Happee lähti peliin suosikkina. Meille se oli uhka, Hatsinalle mahdollisuus.

Pelin alku lupaili kuitenkin Happeelle hyvää: jo ajassa 0.23 joukkueen tulikuuma ykkösnyrkki iski, kun #98 Aapo Heiskan avaus löysi kapteeni #17 Nikolas Ilomäen kautta tiensä joukkueen pörssikärki #7 Miro Åkerlundin lapaan ja Åkeri lakaisi pallon ohi hölmistyneen Hatsina-veskari Jusa Kauppisen. Ja kauaa ei mennyt kun Kauppinen sai uudemman kerran kaivaa pallon selkänsä takaa: tällä kertaa #16 Joel Paanasen avaus suuntasi Happeen kovimman hankasalmelaisen #88 Vilho Leskelän suuntaan ja "Hankasalmen Patrick Kane" iski Happeen johtolukemiksi jo 0-2, kun kello näytti aikaa 03.36. Tästä kuitenkin vain puoli minuuttia ja Hatsina kuittasi kavennusosuman, maalin kulmalta kakkospallon löi sisään Miro Aherto. Sitten mentiin jopa pari vaihtoa ilman maalia, kunnes Åkeri iski päivän toisensa: keskiviivalta lähtenyt laukaus oli se kuuluisa "putoava lehti", ja Hatsinan maalissa Kauppinen oli jälleen yllätetty. Maaliin omien sanojensa mukaan "ihan ***** hyvän maskin" teki kapteeni Ilomäki. Seuraavaksi maalikarneevalit siirtyivät taas Happeen päätyyn; löysän hirvipuolustuksen läpi maaliin pääsi iskemään Hatsinan maalipörssin kärki Eemeli Parkkinen. Tästä osumasta vain 11 sekuntia ja ykkösvitja jälleen asialla: Åkeri siirtää pallon keskikaistalle ja "Captain Happyhills" iskee maailmanluokan rystyllä Happeen jälleen kahden maalin johtoon. Peli jo 2-4, kun digitaalit vasta ajassa 09.16, huhhuh mikä alku! No siihen sitten avauserän sirkus loppui ja pukukoppiin poistuttiin Happeen johtolukemissa. Lukemista huolimatta Happeen heikko puolustusasenne huoletti kovasti ainakin valmennusta; ettei nyt vaan sattuis mitään...

Koppiin jäivät myös sitten Happeen jalat ja näköjään taistelutahto myös. Hatsina oli selkeästi sisuuntunut erätauolla ja Happee oli koko toisen erän täysin vastaantulijan roolissa: ensin ajassa 20.51 Hatsina iskee vaparista 3-4, sen jälkeen ajassa 28.38 Kie Larnos yllättää Happeen maalivahti #25 Jesse Jokelan pienestä kulmasta lähteneellä laukauksella ja tuo Hatsinan tasoihin. Jotta täysin surkea erä saisi vielä kliimaksin, kun digitaalit näyttivät aikaa 34.11 iski Hatsina itsensä ensi kertaa ottelussa johtoon, kun Aleksi Laatikaisen laukaus ottaa noin kahdeksan pomppua ja kimmoketta matkalla ja painuu lopulta Happeen maaliin. Erätauolla koppiin poistui turhautunut Happeen joukkue; se kuuluisa Momentum oli siirtynyt täysin isännille.

Nyt piti sitten asennoitua peliin jo täysin uudestaan. Hatsina oli nyt kuskin paikalla ja valmis puolustamaan johtoaan keinolla millä hyvänsä. Kolmas erä olikin (maalintekoa lukuunottamatta) Happeen parasta peliä tähän mennessä tässä pelissä, mutta Hatsinan Chelsean pelikirjasta lainaama "Park the bus"- taktiikka toimi hyvin; Happeen maalipaikat olivat vähissä ja ne mitkä vedolle asti päästiin viemään, suuntautuivat joko hehtaarikanuunalla ohi maalin tai sitten tielle itsensä venytti ottelussa 30 kertaa torjunut Jusa Kauppinen. Liikaa ei helpottanut, että Miro Aherto pääsi kolmannen erän aluksi iskemään merkkivirheen johdosta Hatsinan johtolukemiksi 6-4. Henkeä Happee- leiriin loi kuitenkin Paanasen Jokke, kun vihdoin ajassa 51.01 pallo saatiin Hatsinan maalin perukoille: #21 Tino Keski-Jaskarin allekirjoittaneen opettama no-look syöttö löysi Joken lavan ja noin 180 km/h lähtenyt laukaus painui vastustamattomasti ohi Kauppisen. Lopussa käsikirjoitus oli koko ajan sama: Happeen pyöritti peliä ja loi maalipaikkoja, mutta Hatsina sumputti, blokkasi ja purki palloa pois omalta alueeltaan. Lopussa tehtiin kaikkemme vielä ja yritettiin ilman maalivahtia tasoitusta mutta ei uponnut. Summeri soi ja reality check iski päin Happeelaisten kasvoja: Hatsina oli voittanut pelin lukemin 6-5.

Päällimmäisenä tunteena oli luonnollisesti pettymys. Syitä tappioon ei tarvinnut kaukaa lähteä etsimään: Happee kaatui ottelussa täysin omaan asenteesensa. Avauserän jälkeen selkä suoristui pahasti ja Hatsinalle annettiin täysin voiton avaimet. Kun maalipaikoiltakaan ei enää onnistuttu, iski se kuuluisa turhautuminen ja jokainen ratkaisu alkoi näyttää todella väkinäiseltä. Hatsina sen sijaan pelasi koko sydämellään ja halusi voittoa selkeästi enemmän kuin hirvipaidat.

Ottelun videoitu versio (jos jostain kumman syystä siis sen haluat katsoa) löytyy tästä.

Nyt on ainakin saatu tärkeä oppitunti valmistautumisen tärkeydestä: tulevaisuudessa joukkueen täytyy unohtaa lähtökohdat ja keskittyä jokaiseen peliin kuin se olisi kauden tärkein koitos. Maanantaina palataan hakemaan rytkeasennetta reenikentältä ja Vilhon sanoin: "Lauantaina sitten Tiikerimetsälle". Tulevana lauantaina onkin siis jo kasvojenpesun mahdollisuus, kun Palokassa vastaan asettuu Tikkurilan Tiikerit! Silloin kentälle astelee sitoutunut ja sopivan kiukkuinen hirvilauma. Tuosta pelistä hieman tätä hautajaistunnelmaista tekstiä humoristisempaa ennakkoa tulossa taas loppuviikosta, pysykäähän siis kanavalla!

- JK -