Happeelta uskomaton ryöstö MIG:in kustannuksella – kohtaaminen jälleen varsinainen sirkus
MIG:iä vastaan pelaamiamme pelejä ei voi mitenkään
väittää tapahtumaköyhiksi. Esimerkiksi edelliskauden jälkimmäinen kohtaamisemme
oli voimasuhteiden vuoristoradan jälkeen päättynyt vastustajan voittoon lukemin
11-6 ja sisältänyt muun muassa yli puolenkymmentä yli- ja alivoimamaalia, läikkyviä
tunteita sekä korkean mailan seurauksena auenneen silmäkulman. MIG oli myös
lohkomme ainut joukkue, jolta emme olleet onnistuneet ikinä viemään pistettäkään,
joten paljon kovempaa haastetta ei katkeran RoPo-tappion jälkeen olisi voinut
eteen osua. Mutta niin kuin sanotaan, heti kolarin jälkeen kannattaa palata
takaisin rattiin.
Vauhtia ja räiskettä ei puuttunut pelistä tälläkään
kertaa, ja merkit tunteiden yliläikkymisestä olivat ilmassa jo alussa, sillä
tuomarit vaikuttivat viheltävän vähän sitä sun tätä ja ottavan etenkin kroppaan
pelaamiset tarkasti pois. Viiden minuutin kohdalla pääsimme ottelun
ensimmäiselle ylivoimalle, kun Eve niitattiin vastustajan vaihtopenkin
puolelle. Valitettavasti YV-pyörityksemme ei tuottanut tässä MIG-pelissä
läheskään yhtä hyvää tulosta kuin edelliskerralla, vaikka saimme kokeilla
hetken jopa 5 vs. 3-tilannetta omituisen kädelläpelaamisrangaistuksen seurauksena.
Nämä olivatkin lähes ainoat hetket, kun saimme mainitsemisen arvoista painetta
vastustajan päätyyn, sillä tasakentällisin peli pyöri täysin MIG:in mielen
mukaan. Tilanne oli kuitenkin maaliton aina aikaan 11:39 saakka, jolloin vastustaja
rynni väkisin laidalta maalille ja runnoi pelivälineen verkkoon Hannan ja
pakkien sinnikkäistä vastusteluista huolimatta. Tämän jälkeen saimme jälleen
yhden ylivoiman, kun tällä kertaa Emilia lanattiin vaarallisesti laitaa vasten,
mutta kolmannenkaan kaksiminuuttisen aikana ei päästy Miian tolppalaukausta
lähemmäs.
MIG:in fyysiset hyökkääjät aiheuttivat jatkuvaa uhkaa
maalille ajoillaan, ja lopulta paine kulminoitui, kun Anette oli pakotettu
rikkomaan rangaistuslaukauksen arvoisesti 2-0-maalin estämiseksi. Viimeistely-yritys
kimposi kuitenkin tolpasta ulos – ”Tärisee!” kuten Roosa ”Robin” Karjalainen totesi
– ja kuin ihmeen kaupalla pääsimme ensimmäiselle erätauolle vain yhden maalin
takamatkalta. Ensimmäinen erä oli kuitenkin ollut täyttä MIG:in myllytystä
(mikä on aika vaikuttavaa, kun ottaa huomioon, että he viettivät siitä noin
kuusi minuuttia alivoimalla), ja Hannan käsittämättömät otteet maalinsuulla
olivat ainoa syy siihen, miksi olimme pysyneet edes säällisesti pelissä mukana.
Toisessa erässä alkoi kuitenkin paukkua monessakin
mielessä. Rutistimme kuin tyhjästä itsemme tasoihin, kun aggressiivisen koko
ketjun rynnäkön jälkeen Eve sai lakaistua pallon MIG:in maalinedustalle, josta
Emilia survoi vastustajien keskeltä varsinaisen tahtomaalin ja tilanteeksi 1-1.
Pian tämän jälkeen Nea otti roolia puolustuspään vääntötilanteessa irrottamalla
auliisti otteensa mailastaan, joka lensi muutaman metrin sievässä kaaressa
ilman halki. Seurauksena oli MIG:ille kahden minuutin rangaistus vaarallisesta
pelistä, mikä katkaisi täysin piuhat jäähyn saaneen kaverin kasetista. Muutamaa
(kymmentä) tulikivenkatkuista protestia myöhemmin rangaistus oli muuttunut muotoon
2 + 10 ja omat joukkuekaverit yrittivät rauhoitella tilannetta. Tämäkään
ylivoima ei tuonut toivottua tulosta, mutta nosti meidät ehkä hieman enemmän
pelin tempoon mukaan. Tuomarit eivät ainakaan parannelleet asemiaan MIG:in
silmissä, kun Netan lapa osui heidän läpiajossa olleen pelaajansa jalan alle ja
tämä lensi näyttävässä kaaressa kentän pintaan saamatta kieltämättä
perusteltavissa ollutta toista rangaistuslaukausta palkinnokseen.
Kolmas erä alkoi vaikeasti, kun Alma joutui jo puolen
minuutin pelin jälkeen istunnolle mailaanlyönnistä, mutta MIG ei saanut onneksi
ylivoimaansa hyödynnettyä sen paremmin kuin mekään. Hanna jatkoi paraatipelastuksiensa
sarjaa ja tuntui pelaavan sellaisessa hurmostilassa, ettei ryöstövoitto
tuntunut enää lainkaan mahdottomalta, jos vain saisimme puristettua yhden
tarvittavan lisäosuman jostakin. Ratkaisuhetki tuli kuusi minuuttia ennen
loppua, kun hyökkäystrio Netta-Emma-Ansku käänsi näyttävän vastahyökkäyksen,
jonka päätteeksi Emman onnistui ohittaa sijoituksellaan MIG:in maalivahti ja
siirtää meidät täysin absurdiin 2-1-johtoon.
MIG haki loppuun saakka raivokkaasti tasoitusta, mutta
tällä kertaa puolustustaistelumme kesti, kun koko joukkue piti pään kylmänä ja
purki tilanteita kärsivällisesti ja järkevästi. Näin ollen onnistuimme mitä
epätodennäköisimmällä tavalla ottamaan ensimmäisen päänahkamme MIG:istä – ja mitä
luultavimmin varmistamaan sen, ettei tunnetta ja taistelupareja puutu seuraavastakaan
tapaamisestamme, joka on edessä jo heti ensi turnauksessa.