TiPa tutun haastava vastustaja – voitto irtosi vasta dramaattisten vaiheiden jälkeen

TiPan kanssa takana on jo useamman kauden jatkunut yhteinen historia, jonka aikana keskinäiset ottelut ovat vaihdelleet murskavoitoista todella tiukkoihin koitoksiin. Sen, millainen ottelu on kyseessä, on yleensä pitkälti määritellyt se, kumman suosimalla temmolla sitä on pelattu. Juoksuvoimaisempana joukkueena tavoitteenamme on pitää peli nopeana ja saada aikaan tilaa, liikettä ja yksi-vastaan-yksi-haastoja. TiPa taas pyrkii yleensä kuolettamaan temmon, sumputtamaan maalinedustan ja nojaamaan tehokkaisiin vastaiskuihinsa.

Tänään oli sellainen päivä, kun TiPa sai tahtonsa läpi, ja ottelusta tuli todella vaikea. Lähdimme liikaa kävelyyn mukaan, emme prässänneet kyllin rohkeasti tai saaneet syöttöketjujamme soljumaan riittävän hyvin. Pyöritimme toki peliä paljolti vastustajan päädyssä, mutta Tampin tavoin myös TiPan tukki keskustan todella tunnollisesti. Kun tuomarilinja vielä oli sellainen, että mailaanlyönnit olivat täysin sallittuja, oli hyvillä vetopaikoille pyrkiminen hyvin turhauttavaa. Lukuisat keskelle kanttaukset, jotka normaalioloissa olisivat johtaneet vapaalyönteihin vaarallisista paikoista, päättyivät siis tuloksettomina.

Niinä kertoina, kun karvauksemme oli kyllin aggressiivista ja yhtenäistä, TiPan puolustus saatiin kuitenkin toistuvasti paineen alle ja pallo alkoi pomppia. Avausmaali neljän minuutin kohdalla oli tästä oivallinen esimerkki, kun peliväline haalittiin kulmaväännöstä väkisin takaisin itselle, ja noin tusinan pomppua ja kimmoketta myöhemmin se päätyi maalinedustalle, jossa allekirjoittaneella oli helppo työ kuljettaa se maaliin. Aikaisesta johdosta huolimatta peli ei juurikaan vapautunut. Syötöt suuntautuivat liian usein lähimpään vastustajaan ja laukaukset yli maalin. Aivan erän lopussa saatiin muistutus – eikä viimeistä kertaa pelin aikana – siitä, mitä ikävää on vain yhden maalin johdossa: hallitsit peliä miten selkeästi tahansa, vastustaja tarvitsee vain yhden suosiollisen tilaisuuden, eikä se kaikki aiempi hallinta näy enää millään tavalla tulostaululla. Vain viisi sekuntia ennen avauserän loppua TiPan hyökkäyspään kulmavaparissa nukahdettiin kohtalokkaasti, ja vastustaja pääsi sutimaan takatolpilta tasoituksen.

Toinen erä alkoi 1-1-lukemissa, ja jatkoi siitä, mihin ensimmäinen jäi. Hallitsimme palloa, ja yritimme saada sitä ja itseämme TiPan mailaviidakon läpi. Tuurikaan ei ollut puolellamme, kun Miia kolautti hyvän rakenteluvaiheen jälkeen ylärimaan. TiPa puolestaan haki toistuvasti kärkihyökkääjiään pitkillä roikkupalloilla, joiden hoitamisessa puolustajamme joutuivat olemaan koko ajan tarkkana. Pääsimme helpottavasti uudelleen johtoon hieman ennen toista erätaukoa, kun Ansku ja Siiri pelasivat hyvän lyhytsyöttöpelin jälkeen Emman vapaaksi keskelle, josta tämä sijoitti varman maalin.

Helpotus oli lyhytkestoista, sillä TiPa tasoitti toistamiseen heti kolmannen erän alkajaisiksi, kun yksi pitkistä pystysyötöistä vapautti vastustajan läpiajoon. Erän puolivälissä otimme aikalisän ja kavensimme peluutusta kahteen kenttään saadaksemme hyökkäyspäähän kovemman temmon. Tulos oli lähes välitön, kun vain kaksi minuuttia myöhemmin koko pelin ajan takayläkulmia tavoitellut Emilia sai kuparisensa rikki ja vei meidät kolmannen kerran johtoon. Tämä johtoasema kuitenkin vaarantui viitisen minuuttia ennen loppua, kun Netta sai oman pään kulmatilanteen seurauksena mielenkiintoisen työntämisjäähyn, vaikka yhdestäkään aiemmasta kontaktitilanteesta ei ollut koko pelissä vihelletty edes vaparia. Alivoimakentälliset vastasivat kuitenkin haasteeseen ja tappoi kaksiminuuttisen tyylillä, viettäen melkeinpä suurimman osan ajasta TiPan päätylaudassa suojaten palloa ja pakottaen vastustajaa rikkomaan.

Menestyksekäs alivoima kasvatti uskoa omaan tekemiseen, ja pitkään näyttikin siltä, että tämä oli nyt se johto, joka pitäisi loppuun saakka. TiPa otti kuitenkin viimeiselle minuutille maalivahdin pois ja hyökkäsi voimalla, ja ajassa 44:14 tuli 3-3-tasoitusmaali, joka oli kuin jäävesisuihku suoraan niskaan. Tämä oli se kohta, jossa reaktio olisi voinut olla ”no ei sitten” ja tasapelin varmistelu, mutta sen sijaan päätimme vielä kerran heittää kaiken peliin. Seuraavassa vaihdossa lyötiin täysi paine päälle, ja allekirjoittaneelle avautui huippupaikka, josta hän kuitenkin jollakin ihmeen konstilla suti pallon suoraan maalivahdin syliin. Pallo karvattiin kuitenkin vielä kerran raivokkaasti takaisin, ja kun pelikellossa oli aikaa jäljellä 25 sekuntia, Eve kiskaisi takakulmaan osuman, josta seurauksena oli pelaajakasa keskellä kenttää ja sellainen riemu, ettemme tainneet divarinousuja ratkoneita maaleja tuulettaa yhtä antaumuksella.

4-3-johto pidettiin väkisin jäljellä olevat tuskallisen hitaat sekunnit, ja todella helpottava kauden avausvoitto oli tosiasia. Helpommallakin se olisi voinut tulla, mutta toisaalta urheilu elää draaman kaarista. Päivän molemmat pelit olivat äärimmäisen vaikeita, maalipaikoille pääsy oli työn ja tuskan takana ja jouduimme monta kertaa hyvin vaikeisiin asetelmiin. Siihen nähden kolme pistettä mahdollisesta neljästä oli erinomainen saavutus, josta on hyvä lähteä kohti seuraavaa turnausta, joka pelataan 27.10, ei sen kauempana kuin Riihimäellä.