Kausi käyntiin vähintäänkin ansaitulla tasapelillä SBS Tamppia vastaan

Lähdimme kauden avausturnaukseen Ylöjärvelle pirteinä kuin peipposet kello 7:15 sunnuntaiaamuna. Matkan ajan vallitsi tunnelma, joka oli mielenkiintoinen sekoitus uneliaisuutta ja jännitystä. Olimme pelanneet ensimmäisen vastustajamme SBS Tampin kanssa harjoitusottelun Tampereella paria viikkoa aikaisemmin, ja hävinneet selkeästä dominoinnista huolimatta 3-1. Ilmassa oli siis myös pientä revanssihenkeä. Alkulämmittelyillä opetimme uusille tulokkaillemme ”Veeran voimasanarinki”-rutiinin, jolla on tavattu saada peleihin hyvä pöhinä päälle heti alkuvihellyksestä saakka.

Tavallaan tämä toimikin. Olimme päättäneet yllättää vastustajan karvaamalla ensimmäiset vaihdot todella aggressiivisesti, tavoitteenamme pelin painopisteen laittaminen tukevasti Tampin päätyyn ja aikaisen johtomaalin saaminen. Toinen näistä päämääristä saavutettiin, ja valtaosa avauserästä vietettiin kaverin kenttäpuoliskolla. Jokainen ketju loi jatkuvasti maalipaikkoja, mutta samaan tapaan kuin edellisessä keskinäisessä kohtaamisessa, viimeistely-yritykset yksinkertaisesti kieltäytyivät menemästä verkkoon. Tampin maalivahti napsi huikeita torjuntoja toisensa perään, ja pyrkimyksemme pakottaa kaukana maaliltaan pelaava veskari poikittaisliikkeeseen torpedoi keskuskaistan äärimmäisen tiukasti tukkiva puolustus. Ja niinhän siinä sitten kävi, että salibandy osoitti taas kerran julman luonteensa – kun olimme hieman reilun 12 minuuttia hakanneet päätämme tuloksetta vastustajan puolustusmuuriin, Tamppi iski johtomaalin suurin piirtein ensimmäisestä hyökkäyksestään. Takaiskua ei saatu nollattua tarpeeksi nopeasti, ja heti seuraavassa vaihdossa, vain 11 sekuntia myöhemmin, pallonmenetys keskialueella kostautui ja hämmentävä etukulmaveto tuplasi Tampin johdon.

Täysin ottelutapahtumien vastaisesti lähdimme toiseen erään 0-2-tappioasemassa. Pelin kuva ei juuri muuttunut, joskin Tampin vastahyökkäykset hieman lisääntyivät ja heidän yrityksensä kasvattaa johtoaan entisestään kävivät alati vaarallisemmiksi. Hanna joutui venymään muutamankin erittäin ikävästi ihmismassan takaa viuhuvan vedon eteen, ja maalinedustalla pyöri paluupalloja sekä niitä ärhäkkäästi tavoittelevia vastustajia. Maalineduspelaamisen tärkeyttä on teroitettu koko alkukausi, ja tällä kertaa puolustuksemme hoitikin irtopallot kunnialla ja siivosi karat vaaditulla aggressiivisuudella. Tulokkaista etenkin Anette pelasi huikean sarjadebyytin hirvipaidassa, pelastaen joukkueen tiukasta paikasta useammin kuin kerran. Hyökkäyspäässä tarina oli tuttu: saimme paikkoja ja vetoja aikaan joka puolelta, eikä mistään mennyt sisään. Ilmassa roikkui fiilis siitä, että seuraava maali olisi ottelun lopputuloksen kannalta hyvin ratkaiseva. Onnistuminen meille saattaisi avata tukoksen ketsuppipullosta, Tampin 0-3-osuma taas katkaista selkärangan takaa-ajoltamme.

Joukkueen kunniaksi on sanottava, että vaikka jatkuva epäonni maalipaikoissa aiheuttikin turhautumista, epätoivoon emme vaipuneet missään vaiheessa. Lopulta kolmannen erän alkupuolella usko ja yritys palkittiin, kun Even laukaus pomppi vihdoin ja viimein Tampin maaliviivan yli. Saimme hieman apua vastustajan jaloista ottaneesta kimmokkeesta, mutta täydestä sydämestä voi sanoa, että siinä vaiheessa olimme tämän pienen tuurinpoikasen ansainneet. Kavennusosuman tuoman helpotuksen saattoi aistia koko pelaajistosta, eikä tasoitusta tarvinnut odotella kuin pari minuuttia. Mari osoitti tallella olevaa hyökkääjänvaistoaan lähtemällä pakinpaikalta pallon kanssa nousuun, ja koska edessä oli vapaa väylä (jonka Emilia ja Eve loivat lähestulkoon peruuttamalla tielle yrittävien vastustajien syliin), jatkoi hän matkaansa aina maalille saakka ja viimeisteli kylmästi alakulmaan.

Loppua kohden ottelu hieman tasaantui, ja molemmilla joukkueilla oli omat paikkansa voittomaalin tekoon. Pallon karkailut ja maalivahtien torjunnat tekivät ne kuitenkin tyhjiksi, ja näin ollen kova ja nopeatempoinen ottelu päättyi 2-2-lukemiin. Tasapelipiste tuntui kuitenkin harvinaisen ansaitulta ja makealta kun asiaa katsoi siltä kantilta, kuinka kova työ sen eteen oli tehty. Pistetilin ollessa avattu ”mitäjossittelut” jätettiin nopeasti taakse ja katseet käännettiin TiPa-peliin.