Happeen Naiset venytti voittoputkeaan kauden kolmannessa turnauksessa
NAISETJulkaistu: 23.11.2021 09.45

Happeen Naiset venytti voittoputkeaan kauden kolmannessa turnauksessa

Kauden kolmas turnaus pelattiin kotimaisemissa Jyväskylän Monitoimihallilla, mutta peleille lähdettiin silti erilaisista lähtökohdista kuin mihin olimme tottuneet. Toisin kuin kahdessa aiemmassa turnauksessa, tällä kertaa pelasimme parkettilattialla, jonka muutamien treenien perusteella tiesimme tekevän pallosta liukkaan ja pomppivan kuin pala saippuaa. Lisäksi valmentajamme Otto oli omalla pelireissullaan toisessa kaupungissa, joten olimme ikään kuin omillamme.

Saimme kuitenkin ketjukoostumukset, pelisysteemin ja tärkeimmät teesit tietoomme viestin välityksellä, ja sovimme ennen ensimmäistä ottelua, että pitäisimme oman pään kylmänä ja pyrkisimme hallitsemaan peliä. Ensimmäisessä pelissä vastaan asettui Kisa, jolle kyseessä oli jo päivän toinen ottelu, joten saimme paremmalla jalalla heti homman kontrolliin ja menimme johtoon jo 40 sekunnin jälkeen, kun Erika nousi pakin paikalta laitaan ja tarjoili keskelle Mäkisen Hannalle. (Sanottakoon sen verran, että edellä mainittu kuvio toimi murhaavan tehokkaasti koko ottelun ajan.)

Johto tuplaantui kahden minuutin kohdalla, kun Ida unohdettiin täysin vapaaksi maalin eteen, mistä oli helppo työ siirtää lukemat 2–0:aan. Tämän jälkeen maalinedusta olikin tiukasti tukittuna, ja vaikka saimme pyörittää peliä mielin määrin laitojen kautta, pääsimme pitämään pallonhallinnan lähinnä yksinomaan itsellämme ja haimme aktiivisesti myös laukauksia sieltä, mistä pystyi, ei ensimmäisessä erässä nähty enempää maaleja. Osa syystä sysätään tietenkin myös alustan suuntaan, sillä useat hyviltäkin vetosektoreilta lähteneet laukaukset tyrehtyivät pallon pomppiessa lavan alta ja päältä aivan minne sattui.

Toisessa erässä saatiin helpottavia lisäosumia, kun ensin Siiri ”Kultainen lintu” Jussila osui pienestä kulmasta Happee-debyyttinsä tehneen Jutan esityöstä, ja seuraavaksi Mari sinkautti keskiviivasta jo likipitäen tavaramerkikseen muodostuneen juuri sopivasti riman alle laskeutuvan kudin. (Osuma ristitiin ”lehtikaali”-maaliksi kun ei osattu päättää, pitäisikö puhua putoavasta lehdestä vai kaaliperhosesta). Erän lopussa Erika tarjoili Hannalle vielä syötön lähes identtiseen maaliin kuin pelin avausminuutilla, joten kolmanteen erään lähdettiin tukevan tuntuisessa 5–0-johdossa.

Kolmannen erän alkuun saimme ylivoiman, kun Anskun ennakkoluuloton ajo keskisektorille pakotti vastustajan rikkomaan takaapäin. Ylivoima jäi kuitenkin tällä kertaa hieman tehottomaksi, näennäiseksi pyörittämiseksi, ja samoilla sanoilla voisi kuvailla koko päätöserääkin. Paikoista ja hallinnasta huolimatta lisäsimme vasta viimeisellä minuutilla taululle vielä yhden maalin, kun ottelun hahmo Hanna M. viimeisteli hattutemppunsa Sohvin syötöstä.

6–0-voitto oli vakuuttava eikä jättänyt paljoa keskusteltavaa. Ennen peliä sovituista teeseistä pidettiin kiinni ja niitä toteutettiin kärsivällisesti koko ottelun ajan, vaikka tempo meinasi välillä pudota todella alhaalle.


Osasimme ennakoida, että päivän toisessa ottelussa SC Luppoa vastaan olisi enemmän vauhtia ja terävyyttä, mutta emme ehkä silti olleet ihan valmiita siihen, miten oikeaan arvauksemme osuisi. Lähtölaukauksesta saakka SC Luppo iski aggressiivisesti kiinni päätylaudasta saakka, ja meillä kesti hetki päästä tilanteen tasalle ja saada paineen alle joutuville puolustajille tarvittavat syöttösuunnat riittävän nopeasti.

Alkujärkytyksestä toivuttuamme saimme kuitenkin pikkuhiljaa omaa peliämme paremmin uomiinsa ja pelin painopistettä vastustajan päätyyn. Avausmaalin teki pakin paikalle heitetty Miia, joka nousi pallon kanssa viivasta tarvittavat askeleet, laukoi ruuhkan takaa alakulmaan ja unohti univajeen ja energiajuomayliannostuksen vuoksi kokonaan tuulettaa kauden ensimmäistä täysosumaansa.

Tämän jälkeen ottelun kuva vakiintui pitkäksi aikaa. SC Luppo jatkoi korkealta karvaamista, mikä puolestaan jätti meille paljon tilaa keskialueelle, kunhan pallo vain saatiin sinne asti, ja kumpikin osapuoli oli vuorollaan ottelun parempi joukkue. Ne hetket, kun olimme hätää kärsimässä omassa päässämme, Suski piti meitä pystyssä ottamalla muutaman huikean pelastuksen. Monille pelaajille aiempaa kovempi intensiivisyys myös maistui; Ansku ja Sohvi olivat jo parin ensimmäisen vaihtonsa aikana paremmin pelin ytimessä kiinni kuin koko ensimmäisessä ottelussa yhteensä, ja järjestivät vastustajan kenttäpuoliskolla muutaman lupaavan mylläkän, jotka valitettavasti päättyivät tuloksettomina. Siiri ”Keltainen lintu” Jussila puolestaan pelasi kuulemma puolta sukuaan vastaan ja halusi siksi esiintyä edukseen ja jätti puolustajat ihmettelemään spin-around-harhautuksiaan, mutta ei ikävä kyllä päässyt viimeistelyssään tolppaa lähemmäs.

Ottelun seuraava maali nähtiin vasta toisen erän puolivälissä, kun Mari vapautti oivaltavalla pitkällä syötöllä Idan puolittaiseen läpiajoon, josta tämä viimeisteli varmasti maalin kattoon. Tämä onnistuminen innosti koko joukkueen nousujohteiseen loppuerään, joka huipentui lähes minuutin mittaiseen pyöritykseen ja sananmukaiseen pukukoppimaaliin, jonka Hanna V. survoi väkisin vain kuusi sekuntia ennen summeria ja jota hän itse kuvaili myöhemmin varsinaiseksi työvoitoksi.

3–0-johtokaan ei tuntunut tässä ottelussa turvalliselta, ja erätauolla painotettiin porukalla, että sen kanssa ei lähdetä leikkimään. Suski oli nollannut vastustajan kavennusyritykset toistuvasti, mutta ilmassa leijui tunne siitä, että jos SC Luppo saisi kuparisensa rikki, pelin momentum siirtyisi kokonaan heille.

Kolmannessa erässä lähdimme siis ennen kaikkea varjelemaan johtoamme, purimme painetta laitojen kautta ja yritimme minimoida omat virheemme (mikä onnistui välillä paremmin ja välillä vähemmän paremmin). Suski otti vielä seitsemän torjuntaa lisää, vetoja blokattiin ja muutama SC Lupon maalipaikka myös leijui riman yli seinille. Lopulta alkoi tuntua siltä, että vastustajan kiristä tylsyi kovin terä, ja vastaavasti meidän otteisiimme tuli enemmän rauhallista suoritusvarmuutta. Täysin helpotuksesta uskalsi huokaista vasta pelin viimeisen minuutin käynnistyessä.