Yllättävän tehokas ylivoima siivitti Happeen Naiset voittoihin kauden avausturnauksessa
NAISETJulkaistu: 05.10.2021 09.32

Yllättävän tehokas ylivoima siivitti Happeen Naiset voittoihin kauden avausturnauksessa

Kausi 2021–22 sai arvoisensa alun, kun heti ensimmäisessä ottelussa vastaan asettui pitkästä aikaa perinteikäs, pitkältä ajalta tuttu vastustaja TiPa. Uuraisilla pelatun turnauksen avausminuuteilla oli helppo huomata, että oli kulunut melkein vuosi siitä, kun viimeksi olimme sarjapisteistä pelanneet, sillä otteista paistoi jännittäminen ja haparointi. Erän vanhetessa saimme kuitenkin pelistä yhä vankempaa otetta ja pääsimme luomaan. Mallia näytti etenkin kapteenistoon tänä syksynä nimitetty Erika, joka nousi tuon tuostakin räväkästi pakin paikalta hyökkäyksiin ja testasi vastustajan maalivahtia napakoilla laukauksilla. Kuparisen rikkoi kuitenkin kuuden minuutin kohdalla Jenni, joka palasi täksi kaudeksi Jyväskylään ja hirvipaitaan muutaman vuoden poissaolon jälkeen, ja muistutti heti vetopelotteestaan laukomalla ennakkoluulottoman soolon päätteeksi tilanteeksi 1–0. Hienot debyytit saivat jatkoa, kun vain kymmenen sekuntia ennen ensimmäisen erän loppua toinen täksi kaudeksi Happeen riveihin saapunut pelaaja, Hanna M., laukoi vaparin jälkitilanteesta 2–0-osuman. Tämän pukukoppimaalin turvin oli paljon mukavampi lähteä erätauolle, vaikka paljon parannettavaa peli-ilmeessä vielä olikin.

Toisen erän keskeisimmäksi teemaksi nousivat jäähyt. Ensimmäiseksi TiPan pelaaja joutui istunnolle mailan nostamisesta, ja valmistavissa treeneissä hiukan takkuillut ylivoimakoostumus pyöritti tällä kertaa kärsivällisesti, kunnes Erikan sivallus viivasta löysi tiensä alakulmaan ja vei Happeen jo kolmen maalin karkumatkalle. Seuraavaksi TiPa otti jäähyn liian monesta pelaajasta kentällä (sen jälkeen, kun olimme itse pelanneet huomaamatta kuudella kenttäpelaajalla noin puolen minuutin ajan), ja vain minuuttia myöhemmin toisen jäähyn, jälleen samasta syystä. Näin ollen pääsimme pelaamaan hyvän aikaa viidellä kolmea vastaan, ja siinä oli sen verran tilaa sahata, että tuloksena oli kauden tähän mennessä kaunein maali, jossa pallo liikkui silkkisesti yhdellä kosketuksella pelaajalta toiselle ja lopulta Ida siirsi sen takatolpilta tyhjään häkkiin. Tämän jälkeen jouduimme vielä itsekin tasavajaan kautta alivoimalle, kun Ansku otti kakkosen mailaanlyönnistä, mutta AV-nelikkomme kesti paineen ja pääsimme toiselle erätauolle 4–0-johdossa.

Kolmannen erän alussa Ida viimeisteli illan toisen täysosumansa allekirjoittaneen maalinedustan poikki vippaamasta tarjoilusta, mutta 5–0-tilanteessa maalihanat menivät visusti umpeen. Viimeinen erä vietettiin meidän osaltamme lähinnä päätössummeria odotellen, siinä missä TiPa pisti uuden vaihteen silmään. Maalinsuulla hyviä otteita esittäneen Suskin nollapeli pilattiin pienellä kommunikaatiokatkoksella puolustuspäässä ja pomppivalla irtopallolla, johon vastustaja reagoi nopeimmin ja pääsi rokottamaan. TiPa sai 5–1-maalista hengen päälle, siinä missä me aloimme tehdä asioista itsellemme mahdollisimman vaikeita. Tästä hätiköimisestä ja hermoilusta vastustaja olisi aivan hyvin voinut rankaista vielä toistamiseen, mutta tällä kertaa säästyimme enemmiltä vastaiskuilta. Voitto kauden ensimmäisestä ottelusta on kuitenkin aina tärkeä ja vapauttava, vaikka ei tulisikaan näteimmällä mahdollisella suorituksella, joten otimme tuloksen ilomielin vastaan ja siirsimme katseet saman tien seuraavaan peliin.


Seuraavassa pelissä vastaan asettui edelliskaudella ennen sarjan keskeyttämistä lohkon piikkipaikalla ollut Flanels, ja heti alusta kävi selväksi, että tempo ja vauhti olisivat huomattavasti korkeammalla tasolla kuin ensimmäisessä pelissä. Kuten yleensä on tupannut käymään, tällainen sopi kuitenkin meille huomattavasti verkkaista katselua paremmin. Olimme joutuneet tiivistämään peluutusta kahteen ketjuun äkillisten sairastapausten vuoksi, mutta sekin tuntui vain edesauttavan rytmiin ja pelin ytimeen kiinni pääsemistä, sillä olimme alusta saakka vastustajaa terävämmin kiinni irtopalloissa ja purimme paineen puolustuspäästämme toistuvasti ilman minkäänlaista tärinää ja hätäilyä. Tätä eivät horjuttaneet edes heti ottelun alkuun tullut alivoima, joka selvitettiin ilman takaiskuja, eivätkä liioin ketjukoostumuksiin erikoistilanteiden ja loukkaantumisten vuoksi lennosta tehdyt muutokset.

Oivallisen joukkuepelaamisen lisäksi vaadittiin kuitenkin loistava yksilösuoritus, ennen kuin maalihanat aukesivat. 11 peliminuutin jälkeen Ansku sai pallon keskiviivan tuntumassa, ja (kaikki ketjukavereidensa huudot huomiotta jättäen) purjehti koko vastustajan puolustuksen läpi nostamaan pallon maalivahdin nenän edestä etuyläkulmaan.

Toinen erä jatkoi siitä, mihin ensimmäinen jäi. Odotimme kärsivällisesti omia iskupaikkojamme ja puolustimme tunnollisesti Flanelsin vastaavat pois. Ennen pelin alkua oli teroitettu, että vastustaja pyrkii aktiivisesti kanttivedoille, ja niinpä keskusta pidettiin tiiviisti tukossa kuten oli sovittu. Muutamat läpi menneet vedot viuhuivat joko ohi tai Suski hoiteli varmasti. Erän puolivälissä saimme ylivoiman, joka tuotti jälleen tulosta. Melkein koko kaksiminuuttinen oli jo kulunut, kun Anskun napakka laukaus kimposi maalivahdin torjunnasta takaisin peliin, ja Ida sujautti paluupallon pienenpienestä tolpanjuureen jääneestä tilasta verkon perukoille.

Päätöserä vanheni 0–2-lukemissa reilut viisi minuuttia, kunnes Sohvi, joka oli flirttaillut maalinteon kanssa koko päivän, sai myös oman tilinsä auki. Maali syntyi tavaramerkkimäisen ennakkoluulottomaan tapaan, kun pitkän kuljetuksen päätteeksi kaukaa lähtenyt kanttiveto sujahti maalinedustalla tungeksineen pelaajaryppään läpi sisään. 0–3-tilanteessa Flanels otti aikalisän (joka oli myös tervetullut hengähdystauko meille) kootakseen rivinsä, mutta ilmassa alkoi olla jo lopun alun tuoksua. Se vain vahvistui, kun muutamaa minuuttia myöhemmin olimme jo neljän maalin karkumatkalla, kun Ida tiputti syötön allekirjoittaneelle, jonka laukaus sattui leijumaan suoraan takayläkulmaan.

Ida itse kaunisteli vielä puoli minuuttia ennen loppua lukemat 0–5:een ja oman päiväsaldonsa muotoon 4+1. Syötön osumaan tarjoili jälleen Ansku, tällä kertaa siirtämällä pallon nopean vastahyökkäyksen päätteeksi maalinedustalle, josta Ida jatkoi sen tutulla kirurgin varmuudella määränpäähänsä. Ottelussa 14 torjuntaa ottanut Suski sai tällä kertaa pitää nollapelinsä loppuun saakka, ottaen vielä viimeisellä sekunnilla vastustajan läpiajon kiinni tapauksen kunniaksi. Näin ollen lopputulokseksi jäi todella nätti 0–5 ja kahden voiton, kymmenen tehdyn ja vain yhden päästetyn maalin jälkeen oli mukava lähteä myöhäiselle kotimatkalle.

Ainoa huono puoli oli se, että seuraavan kerran pelattaisiin vasta 23.10, vaikka ruokahalu tunnetusti kasvaa syödessä.