C1- poikien matka käy Joensuuhun
"Mie romahan" totesi somevastaava, kun katsoi tulospalvelua viime sunnuntaina, kun Happee kärsi C1- poikien 1.Divisioonassa kauden avaustappionsa sarjan voittajasuosikki ÅIF/PSS vastaan ja peräti seitsemän ottelun voittoputki tuli päätökseen. No, en mie oikeesti romahtanu, sillä kaiken tuli päättyä aikanaan ja Happeehan pelasi sunnuntaina kuitenkin oikein mallikasta salibandya; nyt vain vastus oli aivan eri tasoa kuin muut tähän mennessä. Isännät näyttivät pelaamisellaan, että kaikki heitä koskeva hypetys on aivan aiheellista; jos joku mukava ihminen Lahdesta jossakin välissä syksyllä sanoi, että on vääryys, että me ei pelata SM-sarjassa, niin sanotaan nyt sama tähän väliin Sipoon porvoolaisista. Joukkueen pelaajat olivat todella urheilullisia ja fyysisyys oli kanavoitu oikein salibandyyn sopivaksi, kaksinkamppailuissa olikin monella Happee- pelurilla vaikeuksia. Ja kun sitä tilaa aavistuksen liikaa annettiin, niin kyllä isännät surutta rankaisivat. Oli kuitenkin erittäin hienoa, että ottelussa keskityttiin nimenomaan huippusalibandyn pelaamiseen, ja jopa yksi Happeen valmentajista sanoi jälkikäteen, että tuomaritkin oli oikein hyviä. Jos hävityn pelin jälkeen on siis mielessä vain se, että pelattiin kuitenkin hyvä peli, on mukava lähteä kohti uusia koitoksia. Kaveri oli nyt tuon verran parempi, ja vesi kielellä odotetaan jo revanssia, joka nähdään Helmikuussa Palokassa.
Sarjan kärkipaikka kuitenkin säilyi viikonlopun jälkeen, sillä lauantaina onnistuttiin kukistamaan sarjakakkosena silloin vielä majaillut M-Team lukemin 6-7. Tuossakin ottelussa oli jo lähellä käydä hassusti, sillä päätöserässä suli meidän kolmen maalin johto 3-6 lukemista 6-6:een. Selkärankaa kuitenkin hirviltä löytyi ja vain 27 sekuntia ennen loppusummeria syntyi ottelun voittomaali viikonlopun tehomies #7 Miro Åkerlundin (5+1) lavasta, syöttäjänä toimi kakkos- stara #90 Roope Sihvola (1+4). Ottelussa nähtiin myös tilanne, josta #31 Aare Itäpuisto siirtyi joukkueemme maalivahtien sisäisen jäähypörssin kärkeen, kun hänen mielipiteensä ei kohdannut tuomarin intressejä eräässä tilanteessa.
Allekirjoittanut ei tosiaan päässyt siviilikiireiltään nauttimaan Ruskeasuon liikennepäästöistä ja Porvoon vähän paremmasta ympäristöstä, joten tällä kertaa otteluraportti jää myös lyhyeksi tämän verran lyhyeksi.
Tarjotaan kuitenkin nähtäväksi molemmat pelit kokonaisuudessaan YouTuben ihmeellisestä maailmasta. Jälkimmäinen löytyy normaalista poikkeavalta kanavalta, mutta se tuskin kenenkään maailmaa kaataa:
Mutta siirrytäämpä sitten jo eteenpäin seuraavan viikonlopun ennakointiin. Tulevana viikonloppuna lähdetäänkin siis rakentamaan uutta voittoputkea puhtaalta pöydältä. Sunnutaina 18.11. lähdetään taas pidemmälle reissulle, kun bussin radiosta kajahtaa Leevi and thö Leavingsin "Minä lähden Pohjois-Karjalaan" (tai no, tuskimpa sitä JBL- kajarin "musiikin" takaa edes erottaa). Suunta on siis sarjan itäisintä kaupunkia eli Joensuuta kohti, ja vastassa tietysti isäntäjoukkue Josba. Ottelu pelataan Joensuun Liikuntakeskuksella, jossa Josbakaan ei ole tällä kaudella vielä sarjapelejä pelannut, eikä sinne näytä kauden aikana sarjastamme pääsevän pelaamaan kuin me ja RSS Panthers/FoSu. Onko paikka siis niin luokaton, että sinne voi juurikin näitä riihimäkeläisiä ja ärsyttävän normaalia suomea puhuvia jyväskyläläisiä heittää mähisemään; se jää nähtäväksi. Ei se ainakaan parketti näytä kuvien perusteella olevan, tosin saattaahan Pohjois-Karjalan parketit olla Taraflexin- sinisiä. Joensuustahan löytyy kanssa todella hauskakuuloisia paikkoja ja kaupunginosia, ei ihan vastaavia mitä Borgåssa oli. Nyt on Hoilolaa, Öllölää ja on siellä ennen vuoden 2005 kuntaliitosta ollut myös Ketunpesät. En tiedä miten omat ala- asteen opettajani olisivat reagoineet, jos olisin koulussa kirjoittanut esseeseen, että asun Ketunpesissä. Fun fact muuten, että nykyisen Joensuun alueella on ollut asutusta jo kivikaudella. Ja sen verran sivistetään nykynuorisoa, että kivikausi ei teidän puheistanne huolimatta ollut silloin, kun meidän valmennus oli vielä nuori.
Josba lähtee otteluun vahvoista asetelmista, joensuulaiset ovat nimittäin vaikean alkukauden jälkeen löytäneet hyvän vireen ja ovatkin tällä hetkellä kolmen ottelun voittoputkessa. Sarjan alku oli joensuulaisille tuloksellisesti heikko, tosin tappiot tulivatkin sarjan kärkipään joukkueita vastaan, ja nyt Josba on kuitenkin nousuut jo sarjan viidenneksi ja ilmoittautunut tosissaan otettavaksi kandidaatiksi puhuttaessa sarjan playoff- paikoista. Josba pelaa todella aktiivista salibandya eikä pelkää karvata korkealta. Josban pelaajarunko on pelannut yhdessä jo kauan, joten yhteispeli sujuu todella nätisti. Tälle kaudella joukkue sai vielä pari "paluumuuttajaa", kun aikaisemmat kaudet pääosin seuran 02- poikia edustanut kaksikko ja tällä kaudella joukkueen pörssikärki #50 Sampo Siponen (9+6=15) ja #70 Miro Moilanen (5+6=11) palasivat omanikäistensä joukkoon. Muita seurattavia ovat esimerkiksi joukkueen kapteeni ja hyvä kahden suunnan sentteri #24 Tuukka Korhonen (1+8=9) sekä maaliahne laituri #64 Juuso Määttä (7+2=9). Joukkueen maalia vartioi pitkään torjunut luottoveskari #12 Henrik Rabin.
Seuraa häntä- pelaajat:
#50 Sampo Siponen, Josba
Siponen on tällä kaudella ollut odotetusti joukkueensa pörssikärki, sillä hän iski jo viime kaudella C1- poikien 1.Divisioonassa 16 otteluun tehot 8+12=20. Hyvällä laukauksella ja terävällä liikkeellä varustettu Siponen on monipuolinen pelaaja, joka pystyy pelaamaan niin sentterinä kuin laiturinakin, ja pisteitä on tosiaan syntynyt tälläkin kaudella jo mukavasti. Pallollisesti hän osaa rakentaa hyviä paikkoja ja haastaa oikeissa tilanteissa, ja pallottomanakin hän on lapa valmiina aina.
#27 Iivari Saikkonen, Happee
Syksyn leikkauksesta pelikuntoon toipunut Iikku teki Divari- debyyttinsä viime viikonloppuna, ja tuloksena oli maalit sekä M-Teamia että ÅIF/PSS:ää vastaan. Heti ensimmäisistä harkoista lähtien otteista näki, että ihan kuin mitään taukoa lajista ei olisi ollutkaan. Iikku on joukkueen taitavimpia pelaajia pallon kanssa ja laukaus on todella terävä, lisäksi hän osaa sentterinä rakentaa paikkoja todella hienosti ketjukavereilleen. Jos tahti jatkuu samanlaisena kuin se on alkanut, keikkuu joukkueen juniori kauden lopussa ainakin sisäisten pörssien kärkipaikoilla.
Happee puolestaan lähtee otteluun ikään kuin uutena alkuna; realiteetit kuolemattomuudesta on nyt kohdattu ja on aika palata siihen faktaan, että mitään tässä sarjassa ei ole saavutettu ennen kuin kaikki 22 peliä on pelattu kunnialla loppuun; nyt ollaan siis yhtä vaille kaikki voitettu tähän mennessä, mutta se ei tarkoita, että se tie automaattisesti jatkuisi. Vastus oln nyt jälleen kova ja matka on pitkä, joten taas vaaditaan venymistä niihin parhaisiin suorituksiin, että kolme pistettä mukaan Joensuusta lähtee.
Ottelun puheenaiheet suoraan Ylijohtavan podcastista, Vilttiketjun Vlogista ja Keskisuomalaisen lyhyet- palstalta:
Joko #90 nousee toisenkin pörssin kärkeen?
Jatkaako superjunnu #27 maaliputkea?
Kramppaako #17 taas vaihteeksi ja onko se yhtä huvittavaa kuin ennenkin?
Onko #31 heittää tuomaristolle jotain lyhyttä ja terävää kommenttia?
Miten sujuu #5 rynniminen yhdeksällä varpaalla?
Kuinka nopeasti paikallinen murre tarttuu puheeseen?
Nähdäänkö Divari- debytantti?
Kuka tulee suihkusta viimeisenä bussiin lähtiessä?
Onko Next Generation- mailat jo tulleet? (Tuskin)
Löytyykö Joensuustakin katsomosta "hallimestari" niinkuin Porvoosta?
Sunnuntaina matkaamme siis vuoden 2018 kolmanneksi viimeiselle vieraspelimatkalle 1.Divisioonan puolella, ja kun kaksi viimeistä suuntautuvat lähestulkoon omalle takapihalle eli Tampereelle ja Mikkeliin, otetaan nyt kaikki ilo irti vielä bussissa istumisesta; seuraava pidempi matka on edessä vasta Tammikuun lopussa. Nyt jos koskaan siis kannattaa lähteä joukkueen matkaan kannustamaan Hirvet takaisin voittojen tielle; mie lähen taas ainakin mukaan niin lähe siekin!
"Die besten Gedanken kommen allzeit hinterdrein"
- JK -
| Ei uutisia |