Happeen Naiset huipensivat kauden kahteen voittoon ja nousujuhliin
Julkaistu: 05.05.2022 08.48

Happeen Naiset huipensivat kauden kahteen voittoon ja nousujuhliin

Kauden 2021–2022 viimeiseen turnaukseen Äänekoskelle lähdettiin mielessä vain yksi tavoite – antaa kaudelle sen arvoinen lopetus. Edellisestä turnauksesta oli jäänyt hyvin kaksijakoiset fiilikset, sillä vaikka lohkovoitto oli varmistunut, olisi valehtelua väittää, ettei avaustappio olisi vetänyt mieltä mustaksi, eikä vastaavaa makua haluttu suuhun enää toista kertaa.

Kaikki löysivät Äänekosken uudelle, tyylikkäälle ja modernille hallille ajallaan – jotkut käytyään navigaattorin opastamina hieman vähemmän tyylikkään ja modernin vaihtoehdon pihassa kääntymässä – ja mukaan saatiin kivasti sulkeutuvan ympyrän symboliikkaa, kun alkuvuoden ottelusiirtojen ansiosta viimeisessä turnauksessa kohdattiin Flanels ja TiPa, eli samat joukkueet, joiden kanssa kausi oli polkaistu käyntiin miltei tasan seitsemän kuukautta aiemmin.

Kauden avauspelissä Flanels oli jäänyt auttamatta jyrän alle 5–0, ja alusta saakka olikin selvää, että nyt vastustaja kävi päälle aivan toisenlainen voitonnälkä silmissään. Flanels oli joka kaksinkamppailussa aina hippusen meitä terävämpänä ja karvasi aggressiivisesti. Hyökkäyspäässä meidänkin pelimme toimi ihan kelvollisesti, mutta sinne pääseminen oli välillä työn ja tuskan takana. Kymmenen minuutin pelin jälkeen puolustuspään haparoinnit kostautuivat ja linjan taakse unohtunut vastustajan kärki pääsi tälläämään Flanelsin johtoon.

Tällaisina vaikeina hetkinä tarvitaan kylmähermoisia ratkaisijoita, ja minuutti ennen avauserän loppua Annika astui valokeilaan laukomalla viivasta tykin, joka pomppi ties mitä kautta verkkoon ja pelasti meidät tauolle 1–1-tasatilanteessa. Annika on sen verran vahvasti profiloitunut maalintekijäksi, että tulospalveluun ilmestynyt nimi noteerattiin hämmästyneillä viesteillä aina Jyväskylästä saakka.

Toisen erän tärkein pointti oli puolustustyöskentelyn tarkentaminen, sillä hyökkäyspelissä ei vieläkään ollut mitään muuta vikaa kuin viimeistely. Jatkuvasti tuli vaihtoja, joissa saimme aikaan viidestä kuuteen hyvää maalipaikkaa, ja jaksoimme sitkeästi luottaa siihen, että sellaisella tahdilla ne tarvittavat osumat tulisivat ennen pitkää. Kävi kuitenkin niin kuin salibandyssa monesti turhauttavasti käy, että jos et tee itse, vastustaja tekee. Siitä huolimatta, että meidän johtomaalimme tuntui suorastaan roikkuvan ilmassa, Flanels käytti yhden kakkoserän paikoistaan hyödyksi ja pääsi toiselle erätauolle 1–2-johdossa.

Kolmanteen erään tuli lupa käydä kovempaa päälle, ja erä alkoikin ihanteellisesti, kun kesken Flanelsin pyörityksen Ida riisti pallon viivassa pakin lavasta, karkasi läpi ja viimeisteli kylmänrauhallisesti maalivahdin ohi yläkulmaan 2–2-tasoituksen. Neljä minuuttia myöhemmin saimme oivan tilaisuuden siirtyä ottelussa ensimmäistä kertaa johtoon, kun pääsimme pyörittämään ylivoimaa. Kahden minuutin myllytys ei tuottanut tulosta, mutta vain pari sekuntia sen päättymisen jälkeen pallo saatiin pudotettua maalin takaa Idalle, joka tälläsi päivän toisellaan tilanteeksi 3–2.

Johtoaseman kerran saatuamme emme päästäneet sitä enää näpeistämme, vaikka Flanels hakikin tasoitusta raivokkaasti. Viimeisten hetkien ajan vastustaja iski päälle kuudella kenttäpelaajalla ilman maalivahtia, ja viisitoista sekuntia ennen loppua allekirjoittanut pääsi viimeistelemään tyhjään häkkiin loppulukemat 4–2 ja varmistamaan, että tämä vaikea, vauhdikas ja tasainen ottelu saatiin lopulta kärsivällisyydellä ja rutiinilla käännettyä meidän eduksemme.


Kausi huipentui kohtaamiseen pitkän linjan vastustajan TiPan kanssa. Ottelu lähti käyntiin huomattavasti edellistä jouhevammin, ja saimme maalihanat auki jo parin minuutin pelin jälkeen. Mari heitti viivasta kauden aikana lähestulkoon patenttitavaraksi muuttuneen ”laskeva lehti/kaaliperhonen/lehtikaali”-laukauksen, josta seuranneen irtopallon Jenni pääsi tuikkaamaan suoraan ilmasta verkkoon. Hieno viimeistely, joka valitettavasti merkittiin tulospalvelussa jälleen jonkun toisen nimiin, mutta onneksi nämä raportit ovat sitä varten, että kunnia saadaan annettua oikeaan osoitteeseen.

Kunniaa voidaan jakaa myös TiPan suuntaan, sillä vastustaja toipui heikosta alusta nopeasti, iski lujaa päälle ja sai lyötyä pelin tasoihin muutaman minuutin kuluttua. Pelin kuvaksi muodostui avauserässä sama kuin edellisessä ottelussa, mutta entistäkin korostuneemmin – puolustuspäässä oli välillä vaikeaa, mutta kunhan pääsimme hyökkäysalueelle, pystyimme dominoimaan kenttätapahtumia. Erityisesti tämä näkyi tavassa, jolla saimme toistuvasti katkottua TiPan oman pään avauksia. Hieman ennen kymmenen minuutin täyttymistä yksi näistä katkoista johti nopeaan pelinkääntöön ja uuteen johtomaaliin, kun parin nopean syötön avulla Ida saatiin vapaaksi takatolpalle, josta hän ei erehtynyt. Ensimmäiselle erätauolle lähdettiin 2–1-johdossa, joka tuntui kaikkea muuta kuin riittävältä.

Johto kasvoi 3–1:een toisen erän alkupuolella, kun se, mitä meille oli tolkutettu koko kausi pallojen laittamisesta parhaalle vetosektorille näytti vihdoin kantavan hedelmää. Hyvän hyökkäyksen päätteeksi Ida tarjoili pallon kulmasta keskustaan, josta sinne toisesta aallosta täydellisellä ajoituksella rynninyt Hanna M. pääsi tinttaamaan sen maaliin. Tämän jälkeen saimme peliä yhä vahvemmin otteeseemme, ja pyörityksemme vastustajan kenttäpuoliskolla pitenivät pitenemistään. Ikävä kyllä yhden tämän vuoksi hieman venyneen vaihdon päätteeksi TiPa pääsi vastahyökkäykseen ja kavensi omituisen kimmokkeen ottavan vedon myötä tilanteeksi 3–2.

Pidimme kuitenkin päät kylmänä ja reilun minuutin kuluttua välimatka oli jälleen kaksi maalia. Paljon tyylikkäämmin ei kauden sadas maali olisi voinut tullakaan, sillä pallo kimposi TiPan maalin takaa päätylaudan kautta maalin yli, kuka tietää miten, ja putosi Hannalle, joka kiskaisi päivän toisensa puolivolleylla suoraan ilmasta alanurkkaan.

Näin ollen lähdimme kolmanteen ja kauden viimeiseen erään 4–2-johdossa, eikä TiPaa päästetty enää rankaisemaan herpaantumisista. Vaihtojen ei annettu venyä, vaan ne tehtiin fiksusti pallollisena jopa kesken lupaavien pyöritysten, jos sen aika tuntui olevan. Kaikilla oli toki kova hinku päästä vielä maalinmakuun, mutta näin ei tapahtunut, ei edes erän alkuun tulleella ylivoimalla, joka muutoin pyöri ihan mallikkaasti. Myös koko kauden rautaisesti toiminut alivoima tuli vielä kerran todettua tehokkaaksi, kun Hanna V. lähti istumaan kaksiminuuttista – mielenkiintoista kyllä mailaanlyönnistä, jotka olivat olleet koko pelin ajan hyvin pitkälti sallittuja.

Saimme luotua alivoimalla parikin vaarallista paikkaa. Ensin Ansku oli puskea yksin läpi, minkä takaapäin tullut isku mailaan torpedoi (voi vain arvailla, mikä tässä mailaanlyönnissä oli luvallisempaa kuin siinä, mistä Hanna V. paraikaa istui jäähyllä), minkä jälkeen Hanna M. oli vähällä täydentää hattutemppunsa, mutta chippasi pallon hieman ohi takakulmasta hyvän keskelle ajon jälkeen. Ottelun ja kauden viimeinen maali tuli ajassa 43:44, kun TiPa kävi päälle koko viisikon voimin ja jätti Idan odottelemaan maalinsa edustalle ylhäiseen yksinäisyyteensä. Annika havaitsi tilanteen, antoi lähes koko vastustajan kentällisen iskeä kimppuunsa ja vippasi sitten pystysyötön, josta Idalla oli kaikki maailman aika ja tila viedä maalivahti kolmeen kertaan kahville ja viimeistellä tylysti tyhjiin loppunumerot 5–2.

Näin päättyi meidän almost invincibles-kautemme (me emme puhu siitä yhdestä pelistä), jonka lopputuloksena oli monen muun asian ohessa ja ennen niitä kaikkia sarjan piikkipaikka ja sitä myöten nousu ensi kaudeksi kakkosdivisioonaan. Katseet täytyykin kääntää nopeasti tulevaan, mutta sitä ennen on ansaittu parin viikon treenitauko ja pieni loma ihan vain olla ja fiilistellä.

Happee Ry

0792665-8

Toimisto: Pääskyntie 4

40320 JYVÄSKYLÄ