Jälleen yksi voitokas turnaus vei Happeen Naiset aivan kakkosdivarinousun porteille
Kauden huipentavan kolmen turnauksen huhtikuun käynnisti matka Uuraisille, jossa vastaan asettuivat Valo ja MultiAnts. Jalkeilla oli pitkästä aikaa kunnolla porukkaa, ja ensimmäiseen peliin valmistauduttiin luottavaisin mielin täydellä kolmella ketjulla taktiikoita ja kuvioita hioen. Tärkeimmäksi teesiksi otettiin kuitenkin täsmäohje, jonka omien peliensä vuoksi poissaollut valmentajamme oli etäältä lähettänyt: ”älkää sekoilko”.
Ottelu Valoa vastaan saikin unelma-alun, kun heti ensimmäisessä vaihdossa vastustajan kenttäpuoliskolle murtauduttiin oppikirjamaisesti edeltävällä viikolla treeneissä suunnitellulla kärsivällisellä avauksella, jonka päätteeksi Veera ”Napero” Tukia tykitti millintarkasti yläkulmaan. Aikaisen johtomaalin jälkeen peli ei kuitenkaan lähtenyt kunnolla rullaamaan, vaan täysin päinvastoin – Valo löi luukut kiinni ja siihen kivimuuriin me hakkasimme tuloksetta päätämme seuraavat puolitoista erää.
Vaikka pidimme palloa, pyöritimme peliä ja loimme maalipaikkoja valtaosan ajasta, etenkin viimeistely oli hampaatonta, ja todella pienellä porukalla liikkeellä ollut vastustaja puolusti uhrautuvasti ja eli tunteella mukana jokaisessa onnistuneessa blokissa, riistossa ja torjunnassa. Lisäksi ne muutamat paikat, jotka Valo sai maalillemme luotua, olivat järjestään vaarallisia, ja lopulta toisen erän keskivaiheilla se kostautui. Valo käänsi pelin nopeasti meidän hieman yliyrittämiseksi menneen painostuksemme jälkeen ja tasoitti lukemiksi 1–1.
Tästä olisi ehkä voinut alkaa se kuuluisa sekoilu, mutta onneksi pidimme päämme ruuvattuna paikoilleen, uskoimme edelleen omaan tekemiseen ja myös saimme helpottavasti johtoasemamme melkein heti takaisin. Alle kaksi minuuttia oli kulunut edellisestä kun Uuraisten turnauksessa rautaisen comebackin hirvipaitaan ja salibandykentille tehnyt Annika toimitti pallon maalinedustalle ja Hanna V. oli tuttuun tyyliinsä kärppänä paikalla survomassa sen lähietäisyydeltä väkisin sisään.
Peliämme leimasi paikka paikoin tietynlainen liikanäppäryys, kun asiat yritettiin tehdä vaikeimman kautta, ja useat nätit kuviot päätyivät vastustajan puolustussumppuun, maalitolppiin ja jollain käsittämättömällä tavalla alle metrin päästä noin viisi metriä yli maalin. Toisen maalimme tapaan myös kolmas oli hyvä osoitus siitä, että joskus simppelit keinot ovat tehokkaimpia: Jutta sai syötön Valon maalin taakse, nousi suorinta reittiä etutolpalle ja kaikista estelyistä piittaamalla latoi pallon vanhanaikaisesti verkkoon.
Kolmas erä jatkoi samaa kaavaa, mutta lisää osumia ei nähty kumpaankaan päähän. Mitä lähemmäs loppuvihellystä mentiin, sitä enemmän tuntui siltä, että 3–1 oli tulos, jonka kumpikin osapuoli oli valmis hyväksymään, koska huonomminkin olisi voinut käydä. Pelin jälkeen totesimme, että tästä voitosta jäi käteen kaksi positiivista asiaa – ne kaksi sarjapistettä, jotka se yhtä kaikki meille toi, sekä se, että MultiAnts-peliin lähdettiin nyt entistä terävämpinä ja paremmin hereillä.
MultiAnts-pelistä oli odotettu aiemman keskinäisen kohtaamisen perusteella vaikeaa jo aiemmin, ja päivän ensimmäisen pelin jälkeen sitä jännitettiin entistäkin enemmän. Mutta mahdollisesti samasta syystä olimme heti ensimmäisestä vihellyksestä saakka liikkeellä terävällä jalalla ja keskittynein mielin, ja tämä näkyi nopeasti myös tulostaululla. Peliä oli takana alle kaksi minuuttia, kun erinomaisen turnauksen pelannut kolmosketju voitti hyökkäyspäässä menetetyn pallon takaisin aggressiivisella takakarvauksella ja Miia laukoi 1–0-maalin Hannan poikittaissyötöstä. Tästä maalista vuodatetut onnenkyyneleet eivät olleet ehtineet vaihtopenkillä edes kuivua, kun peli oli jo 2–0. Allekirjoittanut tunki väkisin keskisektorin pelaajamuuriin, mutta irtopallo pomppi onneksi pakin paikalta nousseelle Erikalle, joka sijoitti tyylikkäästi alakulmaan.
Tämän kolmen minuutin shokkihoidon jälkeen MultiAnts sai omasta pelistään kiinni ja ottelun kuva muuttui sellaiseksi, jota olimme odottaneet – tiukaksi, vauhdikkaasti päästä päähän soljuvaksi väännöksi, jossa olimme hitusen niskan päällä, mutta jossa vastustajan taitavat yksilöt ja vaihtelevasti iskevä karvaus pitivät meidät jatkuvasti varpaillamme. Vastustaja pääsi vielä ennen ensimmäisen erän loppua kaventamaan, kun yksi taitoniekoista livahti karkumatkalle ja viimeisteli tarkasti Suskin ohi lukemiksi 2–1.
Pidimme kuitenkin pään kylmänä erätaukoon saakka ja aloitimme toisen erän vielä ensimmäistäkin räväkämmin. Tunkeuduimme keskustasta läpi koko viisikon voimin, ja Ansku keksi vielä viime hetkellä siirtää pallon hyvästä vetopaikasta viereen Sohville aavistuksen parempaan vetopaikkaan. Sohvi kiitti ja tälläsi pelivälineen millintarkasti ”papan hattuhyllylle”, kuten sitä ilmeisesti tavataan nykyään sanoa. Toisessa erässä myös tuomarilinja alkoi kuumentaa tunteita puolin ja toisin, mikä meidän kohdallamme kulminoitui siihen, kun MultiAnts kiri jälleen maalin päähän riistämällä Siiri H:lta pallon osapuilleen neljän mailaanlyönnin avulla maalimme kulmalla. Jostain vastustajakin sai erän lopussa jäähyn, mutta teoriatasolla hyvin sujunut ylivoima ei tällä kertaa onnistunut tekemään konkreettista tulosta.
Toisella erätauolla otimme Kapteeni Kankaanpään kehotuksesta syvän hengityksen sisään ja ulos, päätimme jättää kaiken muun toisarvoiseksi ja keskittyä omaan tekemiseen. Lopulta juuri tehokkaat erien alut olivat se tekijä, mikä auttoi meitä pitämään vastustajan turvallisen tuntuisen käsivarrenmitan päässä koko ottelun ajan. Jälleen oli alle pari minuuttia pelattu, kun Ansku kanttasi tavaramerkkimäisesti keskustaan ja laukoi tiheän maskin takaa pelin 4–2:een. Tästä MultiAnts ei enää noussut, mistä pitivät huolen ennen kaikkea Suskin pari tärkeää nollausta läpiajoista sekä erän puolivälissä tyylikkäästi selvitetty alivoima sen jälkeen, kun Sohvi oli ottanut hyökkäyspäässä kaksiminuuttisen, jota itse kuvaili ”maailman turhimmaksi jäähyksi”.
Ottelun lopun hienoimmat suoritukset nähtiin puolustuspäässä, kun MultiAnts yritti viritellä vielä yhtä kirivaihdetta. Siiri H. kasasi upeasti itsensä muutaman turhauttavan hetken jälkeen, eikä antanut vastustajalle enää milliäkään elintilaa, Erika juoksutti kärkikarvaajia paikoin ihan mielin määrin ja Siiri J. pisti vielä viimeisessä vaihdossa pystyyn oman show’nsa, joka kulminoitui luonnollisesti spin-around-harhautukseen. Muutama minuutti ennen loppua Siiri H. ja Erika puhkoivat vielä vastustajan laitakaistan auki ja Erika rynni aina maalille saakka kaunistelemaan etukulmasta loppulukemiksi 5–2.