Happeen Naiset piti toiveet tappiottomasta kaudesta elossa Keljonkankaalla
Julkaistu: 24.03.2022 11.12

Happeen Naiset piti toiveet tappiottomasta kaudesta elossa Keljonkankaalla

Kevätaurinko paistoi turnauspäivänä niin lämpimästi, että alkulämmittelyt pystyi vetämään ulkona lyhythihaisissa, mutta itse ensimmäisen ottelun alku oli vähällä olla erittäin kylmä. Vastaan asettui Urho, ja me unohdimme kollektiivisesti, miten puolustetaan. Ketjut, jotka olivat poisjääntien vuoksi jo valmiiksi vieraita, menivät pikaisesti entistä enemmän uusiksi, kun lisää porukkaa tippui kentänlaidalle, mikä saattoi omalta osaltaan lisätä hämmennystä. Tekosyitä sille, miltä ensimmäinen erä näytti, ei silti ole. Suski onneksi nollasi ne kohti tulleet vedot, jotka vastustaja sai aikaiseksi lähes poikkeuksetta meidän aiheuttamistamme maalipaikoista, ja avauserän lopussa pääsimme vielä livahtamaan johtoonkin, kun Veeran veto kimpoili ties kuinka monen pelaajan kautta sisään.

Kauniiksi tätä osumaa ei missään nimessä voi kuvailla, mutta sellaisiakin oli vielä luvassa. Toinen erä alkoi, ja sen jälkeen, kun pääsimme pois oman puolustusalueemme paniikkilaatikosta, homma kulki paikoitellen todella nätisti. Alkukauden puolustajana pelannut, mutta sittemmin hyökkäykseen siirretty Jutta esitteli maalivainuaan olemalla ensimmäisenä paikalla sutimassa Miian laukauksesta seuranneen irtopallon verkkoon ja lisäämällä johdon 2–0:aan. Hetkeä myöhemmin Siiri Huhtala, joka normaalisti karttaa vastustajan kenttäpuoliskoa kuin ruttoa, turhautui oman pään haparointeihinsa niin paljon, että hiipi Urhon maalin takatolpalle saakka ja antoi fättärin laulaa Idan hienosta poikittaissyötöstä. Neljäs maali syntyi vain 13 sekuntia myöhemmin, ja oli vähintään yhtä näyttävää silmäkarkkia: vastustajan pakka sahattiin auki parilla yhden kosketuksen syötöllä ja Sohvi kiskaisi vastapallon suoraan juoksusta takayläkulmaan. (Väitti, ettei muka edes katsonut, minne veti, mutta kuka noita uskoo.) Puolustuspäässä sählättiin silti edelleen, minkä kerettiin, ja Suski joutui ottamaan toisessa erässä 10 torjuntaa pitääkseen kauden kahdeksannen nollapelinsä elossa.

Kolmannessa erässä repesi kunnolla. Pääsimme heti erän alkuun ylivoimalle, ja Hanna M. teki päivän hienoimman maalin heittämällä pallon ovelasti miinuskulmasta veskarin selän kautta sisään. (Hän yritti ehdottomasti juuri sitä, ei syöttää Idalle maalinedustalle.) Ennen erän puoliväliä alkoi puolentoista minuutin jakso, jonka aikana ladoimme pallon häkkiin neljään otteeseen, ja tuntui, että kaikki mahdollinen onnistui – läpiajot, pakkien nousut, maalinedustan syötönkatkot ja kaukovedot. Laukaukset menivät tolppien kautta sisään ja irtopallot putoilivat sopivasti lapoihin maalinedushässäköiden keskellä. Pian odoteltiin jo kauden ensimmäistä kesken laitettavaa ottelua.

Huomionarvoinen yksityiskohta on, että tämän pelin aikana kaikki kokoonpanossa olleet yksitoista kenttäpelaajaa pääsivät tehopisteille. Tämä ratkesi, kun Erika tarjoili kaksi minuuttia ennen täyttä aikaa Jutalle pystysyötön, josta tämä viimeisteli varmasti 12–0-osuman ja ottelun loppusummerin.


Päivän toisessa ottelussa saimme vastaamme MuurYn, joka, toisin kuin edellisessä keskinäisessä ottelussamme, ei antanut ensimmäisessä erässä juurikaan painetta. Saimme avata peliä rauhallisemmin ja harkitummin kuin Urho-pelissä, ja otimme mahdollisuuden kiitollisena vastaan, sillä tarkkuus omassa päässä oli otettu yhdeksi keskittymispisteeksi. Pääsimme toistuvasti hyökkäysalueelle pallollisena ja saimme luotua maalipaikkoja, mutta laukaukset eivät alkaneet luoda todellista uhkaa, ennen kuin maalin eteen alettiin tehdä kunnolla näköestettä. Tämä tuotti tulosta vähän ennen erän puoliväliä, kun Sohvin tiukka veto maskin takaa rikkoi kuparisen ja vei meidät 1–0-johtoon. Muutamaa minuuttia myöhemmin Ida tuplasi johdon hyvän, nopean hyökkäyksen päätteeksi ja pääsimme erätauolle kahden maalin orastavalla karkumatkalla.

Tämä karkumatka venyi tasaisesti toisen erän aikana. 3–0-maali syntyi, kun allekirjoittanut demonstroi, että kauempaakin lähtevät vedot voivat mennä sisään, kun maalin edessä on riittävästi meininkiä. Tämän jälkeen alkoivat yllättävän näyttävät erikoistilanneonnistumiset. Ensin saimme lähivaparin, josta yksinkertaisen sivulle syötön jälkeen Veera tykitti millintarkasti yläkulmaan ja tavoilleen uskollisesti tuuletti mitä riehakkaimmin. Ja vajaan minuutin päästä kauempaa tulleesta vapaalyönnistä nähtiin kahdessa sekunnissa improvisoitu mutta äärimmäisen harjoitellulta vaikuttanut kuvio, jossa Siiri H. kynäsi jalkakikalla kahden vastustajan välistä ja Hanna M. karkasi viimeistelemään tilanteeksi 5–0.

Tämä ei valitettavasti jäänyt erän viimeiseksi tilastomerkinnäksi. MuurY onnistui kaventamaan tilanteeksi 5–1 vain yhdeksän sekuntia ennen taukoa läpiajo-osumalla, jonka kaikki yrittivät kilvan ottaa omaan piikkiinsä. Kenties tästä innostuneena vastustaja tuli päätöserässä aiempaa kovempaa päälle ja jouduimme välillä tiivistämään pakkaa ja avaamaan peliä syvemmältä. Lisäksi jouduimme selvittämään yhden alivoiman, kun Erika kamppaili pallosta tuomarilinjan mukaan hivenen liian kovaa lähellä laitaa, mutta nelikko piti paketin tiiviinä ja sai MuurYn puolittaiset paikat selvitettyä. Suurempaa hätää meillä ei kuitenkaan ollut, ja allekirjoittanut kaunisteli loppulukemat 6–1:een kaksi minuuttia ennen päätösvihellystä.

Suurien lukemien takana kaksijakoisen mutta yhtä kaikki nousujohteisen päivän tärkein anti oli, että voittoputki venyi jälleen kahden ottelun verran ja matka lohkon piikkipaikalla jatkuu kohti tulevia koitoksia.

Happee Ry

0792665-8

Toimisto: Pääskyntie 4

40320 JYVÄSKYLÄ