Toisessa ottelussa vastustajaksi asettui Valo, ja olisi aikamoista vähättelyä sanoa, että homma lähti hiukan rivakammin käyntiin kuin edellisessä pelissä. Kelloon ehti nimittäin kertyä vain 18 sekuntia, kun Ida nappasi allekirjoittaneen keskisektorille tulleen syötön kiinni ja tempaisi sen vastustamattomasti yläkulmaan. Puolentoista minuutin kohdalla Veera, jota sekä valmennus että joukkuetoverit olivat jo kauan kieltäneet pihtaamasta laadukasta vetoaan, uskoi lopulta ja laukaisi pienestä kulmasta tilanteeksi jo 2–0.

Siinä missä otteluiden alut ovat joskus olleet joukkueellemme nihkeitä ja käynnistyminen on ottanut aikansa, tällä kertaa laitettiin heti avauserässä täysi mylly päälle eikä annettu vastustajalle mahdollisuutta päästä peliin mukaan. Viiden minuutin jälkeen Siiri J. laukoi Erikan tarjoilusta tyylikkäällä kaukolaukauksella 3–0 ja kymmenen minuutin kohdilla Ida ohjasi päivän toisellaan 4–0 takatolpilta allekirjoittaneen pohjustuksen päätteeksi.

Toisessa erässä maalihanat menivät hetkeksi kiinni, ja Valo pyrki selvästi antamaan pakeillemme enemmän painetta. Karvauksen läpi päästiin kuitenkin toistuvasti hyvillä avauskuvioilla ja ottelu pysyi lähes täysin kontrollissamme. Yksi maalikin ottelun toisen viisitoistaminuuttisen aikana nähtiin, kun allekirjoittanut karkasi Idan pystysyötön myötä puolittaiseen läpiajoon ja viimeisteli vastaan heittäytyvän maalivahdin ohi 5–0. Valo haki kiivaasti myös omaa onnistumistaan, mutta ei päässyt lähemmäs kuin maalin katolle, jonne pallo leijui kuin hidastetussa elokuvassa pienen maalialueella tapahtuneen kaaoksen seurauksena.

Vastustaja kuitenkin rohkaistui selvästi saatuaan aikaan muutaman läheltä piti-tilanteen, ja tuli kolmanteen erään vahvana aikomuksenaan saada kuparinen rikki. Tämä kuitenkin avasi meille enemmän tilaa nopeisiin pelinkääntöihin ja vastaiskuihin, minkä seurauksena maalihanat aukesivat jälleen. Heti erän alkajaisiksi Veera ehti ensimmäisenä Valon maalin edustalle pomppimaan jääneeseen irtopalloon ja siirsi sen rauhallisesti ja hätiköimättä verkkoon. 6–0.

Kaksi minuuttia myöhemmin Ida sai hattutemppunsa täyteen tykittämällä nopean keskialueelta käynnistyneen suunnanvaihdon päätteeksi jälleen millintarkasti yläpesään. 7–0.

Valo-ottelusta voidaan käyttää myös nimeä ”Porilaisen paluu”, sillä Ida, joka oli jäänyt ensimmäisessä ottelussa maaleitta, otti vahingon takaisin korkojen kera ja viimeisteli vielä vastahyökkäyksen päätteeksi päivän neljännen täysosumansa maalivahdin längistä ja loppulukemiksi 8–0.

Lisäosumia ei enää nähty, vaikka saimme kokeilla ottelun loppupuolella vielä kertaalleen ylivoimaamme. Tällä kertaa pyöritys ja muutamat laukaisuyritykset eivät kuitenkaan tuottaneet toivottua tulosta, mutta eihän sitä nyt joka kerta voikaan onnistua. Myös Valo haki loppuun saakka raivoisasti maalia, mutta Suski piti kauden toisesta nollapelistään kiinni vielä raivokkaammin, ja päätössummeri keskeytti puolustuspäätyymme syntyneen pienimuotoisen pyörityksen juuri sopivalla hetkellä.

Kahden voiton, tällaisten maalijuhlien ja ennen kaikkea hyvin laajan onnistujarintaman jälkeen ei voi olla muuta kuin tyytyväinen ja odottaa seuraavaa turnauspäivää luottavaisella innolla. Seuraavan kerran pelaamme kotimaisemissa Jyväskylän monitoimitalolla 13.11.