Otteluraportti - Naisten Suomen Cup Happee - PoNoVo

Voittajien kohtaamisessa saimme vastaamme PoNoVon, joka oli pelaajamäärästään päätellen tuonut koko Lappeenrannan naissukupuolen mukanaan. Niin iso pelaajajoukko, etteivät kaikki mahtuneet edes pöytäkirjaan yhdistettynä tietoon siitä, että mukana oli entisiä liigapelaajia, tuntui hieman lyövän omaa tekemistä lukkoon, ja ottelun alku meni mukana räpistelyksi. Onnistuimme kuitenkin kampeutumaan peliin mukaan, ja koko ensimmäinen erä oli niin tasaista vääntöä, etten muista, milloin viimeksi. Kumpikin joukkue onnistui luomaan maalipaikkoja tasaiseen tahtiin, mutta maalit antoivat odottaa itseään aivan erätauon tuntumaan asti. Ärsyttävästi se oli vastustaja, joka onnistui rankaisemaan räväkällä pelinkäännöllä ja timanttisen kovasta poikittaissyötöstä lähteneellä laukauksella vaivaiset yhdeksän sekuntia ennen taukosummeria.

Tällainen ”pukukoppimaali” otti henkisesti koville, mutta joukkueemme kokosi itsensä ihailtavasti ja painoi toiseen erään entistä kovemmin päälle. Lopulta saimme ylivoiman, kun vastustajan puolustaja taklasi Karjalaisen laidan yli ja melkein toimitsijapöydän läpi (pelikello oli seurauksena tuokion pois käytöstä). Ylivoima hyödynnettiin, ja Emilia leiskautti tasoituksen Hemen tarjoilusta melkein puolesta kentästä.

Kolmanteen erään lähdettiin 1-1-lukemista, ja harmittavasti kävi niin kuin tasaisissa peleissä monesti käy – ottelu ratkesi pariin nopeassa tahdissa sattuneeseen herpaannukseen. Vastustajan kunniaksi on sanottava, että he rokottivat virheistä murhaavalla tehokkuudella, ja PoNoVo karkasi kahden minuutin sisällä 1-4-johtoon.

Tämän jälkeen otettiin aikalisä, tiivistettiin kahteen ketjuun ja lähdettiin täyspaineella hakemaan kavennuksia keinolla millä hyvänsä. Alku oli lupaava, kun Annika kavensi Netan esityöstä 2-4:ään, mutta hirmuisesta painostuksesta huolimatta huono tuuri, vastustajan sinnikäs puolustustaistelu ja maalivahdin venyminen estivät lisäosumat. PoNoVo vei suoran jatkopaikan ja meille jäi käteen mahdollisuus taistella iltaottelussa lohkon toisesta sijasta, joka oikeuttaisi niin ikään paikkaan toiselle kierrokselle.

Kyseessä oli joukkueemme ensimmäinen kilpailullinen tappio lähes vuoteen – ei siis mikään ihme, että pettymys pelin jälkeen tuntui erittäin karvaalta. Huolta lisäsi myös puolustuksessa erinomaisia otteita esittäneen Annikan polvi, jonka vanha vamma muistutteli itsestään siinä määrin, että oli pakko lähteä päivystykseen.

Henkisen taakan lisäksi kolmas ottelu yhden päivän aikana tuntui myös fyysisesti vaikealta, mutta siitä huolimatta iltapeliä alettiin hetken sulattelun jälkeen katsoa mahdollisuutena uhan sijaan. Yhdellä jos toisellakin pelaajalla (allekirjoittanut äärimmäisen paljon mukaan lukien) oli jäänyt PoNoVo-pelistä hampaankoloon missattuja maalipaikkoja, eikä ketään kiinnostanut ajatus rannalle jäämisestä, kun oli nähty jo niin paljon vaivaa.