Täyttä kymppiä lähentelevä suoritus toi Happeelle murskavoiton RSS Panthersista!

Panthersia vastaan olimme pelanneet ensimmäisessä keskinäisessä kohtaamisessa tiukan 1-1-tasapelin. Sarjakakkonen tuli otteluun vain yhden tappion koko kaudella kärsineenä, ja tiesimme joukkueen vilisevän superlahjakkaita yksilöitä. Olimme kuitenkin jo tällä kaudella osoittaneet, ettei tapoihimme kuulunut kumarrella kuvia, ja päätimme olla tekemättä niin nytkään.

Alku näytti kaikkea muuta kuin siltä, että tästä tulisi yksi kauden parhaimmista, eheimmistä ja taisteluhenkeä pursuavimmista esityksistä. Ensimmäiset viisi minuuttia lähinnä pyristelimme Panthersin pyörityksen mukana omalla kenttäpuoliskollamme. Parin kuukauden tauon jälkeen tolppien väliin palannut Hanna joutui heti alkajaisiksi melkoiseen tulikasteeseen, mutta selvitti sen moitteetta. Siitä huolimatta Panthers loi maalipaikkoja kuin liukuhihnalta, ja itse kullakin välkkyi mielessä ajatuksia siitä, kauanko tässä jaksetaan roikkua nolla-nollassa mukana, ja milloin homma repeää. Viiden minuutin pelin jälkeen saimme puskista avausmaalin, ja homma repesi – meidän eduksemme.

Siiri tarjoili terävän vapaalyönnin seurauksena älykkään syötön Hemelle, joka sivalsi hyvän maskin takaa alanurkkaan. Tämän jälkeen lähes kaikki, mitä teimme, onnistui. Kun toiset viisi minuuttia oli kulunut, maalinmausta toden teolla innostunut Netta siirsi meidät 2-0-johtoon, jälleen Emman tarjoilusta. Tuomarikaksikko oli kerrankin sellainen, joka antoi pelata kovaa niin kauan kuin pelasi puhtaasti, ja otimme tilanteesta kaiken ilon irti. Kaikki puolustajat antoivat maalin edessä ja kulmissa surutta kroppaa, mutta tällä saralla Annika oli silti yksi ylitse muiden. Puolitoista minuuttia ennen ensimmäisen erän loppua hän lanasi vastustajan hyökkääjän tyylikkäästi kylki-kylkeä-vasten irti pallosta, ja sai seurauksena puhtaan kostotaklauksen suoraan selkäänsä. Annika on ehtinyt tottua siihen, että kun kaksinkamppailutilanteissa rytisee ja tuomarin käsi nousee, vihellys on yleensä suunnattu hänelle. Kuullessaan tuomion ”kaksi minuuttia, vaarallinen peli”, Annika oli jo marssimassa kohti jäähypenkkiä manaillen sitä, miten ikinä ei saa pelata täysillä – joukkuetovereiden täytyi kertoa hänelle, että jäähy oli oikeastaan mennyt vastustajalle.

Ylivoima pyöri minuutin, minkä jälkeen Ansku pääsi tykittämään Netan syötöstä meidät jo 3-0-karkumatkalle. Erätauolla tunnelma oli innostunut, mutta ei liian luottavainen, vaan sopivan jännittynyt. Tiesimme, että vastassamme oli joukkue, joka tekisi kolme maalia kolmessa minuutissa, jos saisi koneensa käyntiin.

Niinpä toisen erän kuva oli se, ettemme antaneet Panthersille mahdollisuutta käynnistää konettaan. Jokainen ketju sitoutui aggressiiviseen noppapuolustukseen, joka ajoi jatkuvasti ja tiukasti pallollisen pelaajan iholle. Vaaralliseksi tiedettyjen viivassa kyttäävien vetopelotteiden lavat pelattiin pois, puolustus blokkasi läpi pääseviä laukauksia uhrautuvasti, ja jopa Panthersin oman pään avauskuviot saatiin haparoimaan kollektiivisella, hyvin ajoitetulla karvauksella. Emme suinkaan olleet koko ajan ottavana osapuolena, vaan kaikki kolme vitjaa pystyivät myös luomaan maalipaikkoja. Pieni epätarkkuus ratkaisevissa syötöissä ja pari hieman ohi suuntautunutta vetoa ehkäisivät kuitenkin toistaiseksi lisäosumien syntymisen. Panthers onnistui toisessa erässä kertaalleen, kun keskelle avautui ohikiitäväksi hetkeksi tilanpoikanen, johon kaveri ajoi ja pöllytti tarkasti yläkulmaa.

Takaiskumaali oli harmittava, mutta myös hyvä muistutus siitä, miten mitättömän vähän tilaa ja aikaa vastustaja tarvitsisi päästäkseen peliin mukaan. Toisella erätauolla käytiin myös läpi Panthersin meille monia kertoja ongelmia tuottanut vaparikuvio, josta aiheutuneet laukaukset olivat kuitenkin meidän onneksemme leijailleet yli maalista.

Kolmannessa erässä emme antaneet Panthersille enää edes mitättömiä määriä tilaa tai aikaa. Heti erän ensimmäisessä vaihdossa Elise lähti puolustuksesta pallon kanssa nousuun, siirsi muutaman vastustajan tieltään ja pyssytti taululle jo 4-1-lukemat. Tilanne alkoi selvästi käydä muutaman vastustajan pelaajan hermoille, pientä kasetin rakoilemista oli havaittavissa, ja se näkyi turhan vaarallisena pelaamisena meidän päädyssämme. Annikan jo kertaalleen kolannut kaveri yritti samaa temppua uudestaan, ja Annika tarjoili palkkioksi menolipun päätylaidan yli. Netta kruunasi upean päivänsä 5-1-osumalla, johon sai syötön hieman yllättäen Emmalta. Emilia sai muutama minuutti ennen loppua kaksiminuuttisen mailaanlyönnistä rikottuaan taktisesti maalipaikkaan rynnimässä ollutta vastustajaa takaapäin. Panthers otti aikalisän ja haki tämän jälkeen kiivaasti kavennusta ilman maalivahtia kuudella neljää vastaan. Alivoimanelikkomme puolusti kuitenkin tiiviisti koko muun joukkueen kannustaessa rytmikkäästi vaihtopenkiltä. ”Happee!”-huudot selvästi loivat uskoa Anskuun, joka timanttikuvion kärkenä haisteli hienosti alimpien vastustajien poikittaissyötön, katkoi sen ja nosti melkein puolestakentästä hallitun lätyn tyhjään maaliin. ”Itse olisin varmaan kompastunut omiin jalkoihini ja vetänyt ohi” ihasteli Imma kylmäpäistä suoritusta, ja Ansku itsekin myönsi pelin jälkeen, että vähän jännitti, jos ei osuisikaan.

Mitään tällaista jännitystä ei kuitenkaan näkynyt itse pelissä, ja samaa voi sanoa koko joukkueesta. 6-1-voitto sarjakakkosesta oli valtaisa tasonnosto, ja valmennusjohdon mukaan parasta Happeeta, mitä tällä kaudella on nähty. Seuraava tehtävämme onkin säilyttää tällainen peli-ilo, usko itseensä, fyysisyys, rohkeus sekä koko joukkueen kollektiivinen sitoutuminen omaan kotiturnaukseemme, joka pelataan Palokan koulukeskuksessa 17.2. Mikään vähempi ei riitä, kun vastaan asettuvat sarjan kärkijoukkueet, MIG sekä O2-Jyväskylä II.

• Tanja #91 (tiedotusvastaavasijainen)