Ylöjärveltä mukaan täysi pistepotti – SCU nurin lukemin 5-3.

SCU:n eli Urbansin hyvin ennakkoon tunteva valmennuksemme osasi kertoa tulevan vastustajamme fyysiseksi joukkueeksi, jonka taitaville vetäjille ei saisi jättää tuumaakaan tilaa. Maalintekoa varten annettiin selkeä ohje viedä sivulle ja ylös.

Veeran ja Netan ideoima uusi rapmusiikkia hyödyntävä valmistautumisrituaali kenties osoittautui toimivaksi, sillä tällä kertaa ottelussa oltiin terävänä mukana heti alusta saakka. Vastustajalle ei annettu otetta peliin, ja kolmen minuutin kohdalla Eve jatkoi maalitehtailuaan juoksemalla laidasta läpi koko puolustusviisikon, kiertämällä maalivahdin ympäri ja viimeistelemällä tolpanjuureen. Hetken kuluttua pääsimme jo 2-0-johtoon, kun koko halli oletti ET:n laukovan itse, mutta tämä livauttikin vielä peittämään heittäytyvän puolustajan jalkojen lomasta upean läpisyötön Anskulle. Ansku oli painanut ottelun alla saadut ohjeet tiukasti sydämeensä, ja kertoi myöhemmin nähneensä sielunsa silmin valmentajan naaman edessään ja kuulleensa sanat ”Sivulle ja ylös”, ennen kuin oli toteuttanut neuvon täydellisesti ja pistänyt yläkulman helisemään.

Tämän jälkeen edessä oli valitettavasti loppuerän mittainen herpaantuminen, jonka seurauksena SCU kipusi aina tasoihin saakka. Vaikka Erika pelasti yhden tilanteen kahmimalla maaliviivalla pomppineen pallon ilmasta väljemmille vesille, seuraavasta vastaavasta tilanteesta vastustaja onnistui kahmimaan pallon aina verkkoon saakka. Kävi nopeasti ilmi, että SCU nojasi vahvasti peliään kulmista kohti keskustaa kanttaamisiin, joista lähtevät vedot olivat kovia ja alati vaarallisia. Yksi tällainen yritys jäi lopulta myös pomppimaan maalinedustalle, josta kaveri sai sen survottua sisään.

Ensimmäistä erätaukoa vietettiin jälleen 2-2-tasatilanteessa, ja valmennusjohto painotti entisestään, että kulmapisteiltä lähtevät kanttaukset oli pakko pysäyttää, ennen kuin niistä pääsisi laukomaan. Toisessa erässä tällä saralla skarpattiin, ja vastustajan vetoyrityksiä peitettiin tunnollisesti. Ottelu eteni tässä vaiheessa hyvin tasaisissa merkeissä, vaikka jonkinlainen johtomaali roikkuikin koko ajan ilmassa. Eve jätti jälleen pari kertaa vastustajan pakkikaluston kuin seisomaan taakseen – ”No huh huh” totesi eräs puolustajista vauhtia katsellessaan, kun Eve oli ehtinyt parin metrin takamatkalta ensimmäisenä palloon ja painanut ohitse, ja kaikki Even kanssa treenanneet pystyvät samaistumaan fiilikseen – mutta ensimmäisen erän maalin toistaminen ei onnistunut. Hyökkäyskolmikko Netta-ET-Ansku puolestaan napsutteli koko vastustajan viisikon lävitse niin näteillä ja telepaattisilla syöttökuvioilla, että kyseessä olisi ollut vahva ehdokas kauden hienoimmaksi maaliksi, jollei veskari olisi jotenkin käsittämättömästi ehtinyt venyttää Anskun takatolppaviimeistelyn tielle. Pelin vanhetessa SCU hyödynsi enemmän ja enemmän pakkien lähettämiä pitkiä roikkupalloja ylhäällä kärkkyville hyökkääjille, ja näytti olevan valmis laskemaan tempoa, niinpä me pyrimme puolestamme kaikin keinoin pitämään vauhtia yllä. 20 sekuntia ennen erän loppua saimme aikamoisen pukukoppimaalin, kun allekirjoittaneelle avautui Marin ovelan vaparisyötön jälkeen laidasta väylä maalille, ja tilanne oli eduksemme 3-2.

Kolmannessa erässä ei näyttänyt enää epäselvältä, kumpi ottelun voittaa. Löysimme oikeaan aikaan jostakin jalkaa ja sen ratkaisevan ripauksen enemmän tahtoa kuin vastustajalla oli. Saimme otteen tukevasti itsellemme heti erän alkuun sattuneella ylivoimalla, kun Siiri-Veera-Roosa-ketjun voimakas hyökkäykseenlähtö pakotti vastustajan lyömään toistuvasti takaapäin mailaan. Vaikka ylivoima ei tuottanutkaan tulosta, pian sen jälkeen Roosa sai pallon hyvään vauhtiin, pujotteli muutaman seisovilla jaloilla olleen vastustajan pelaajan ohitse, malttoi naruttaa maalivahdin kentän pintaan ja viimeisteli tyylikkäästi rystyltä lukemat 4-2:een. Loppupeli oli varmasti maalivahdille haastava, sillä tämän jälkeen vastustaja toimitti lähes yksinomaan pitkää kukkupalloa kohti maalinedustalle kerrytettyä pelaajaruuhkaa. Zeni reagoi kuitenkin hienosti moniin maskin takaa pomppineisiin palloihin, ja irtopalloille pyrkiviä hyökkääjiä kolattiin koko joukkueen voimin huomattavasti kahta ensimmäistä erää armottomammin sivuun. 5-2-maalissa muutama minuutti ennen loppua oli jo vahva ratkaisun maku, kun Emilia pääsi tekemään kiintiömaalinsa Marin älykkäästä syötöstä. Allekirjoittanut sai itsensä neljännellä yrityksellä jonnekin muualle kuin suoraan vetolinjalle, ja tarkka laukaus painui vastustamattomasti takanurkkaan. SCU painosti pelin lopun herkeämättömästi, mikä johti 20 sekuntia ennen loppua sekasortoon maalin edessä, useampaankin pelaajaan pitkin pituuttaan kentän pinnassa, ja ylärimassa ja maaliviivalla pomppineeseen palloon, jonka koko viisikon parhaista yrityksistä huolimatta vastustaja pääsi vielä tälläämään sisään. Tässä vaiheessa aikaa oli kuitenkin jäljellä niin vähän, ettei voitto tuntunut millään tavalla uhatulta, ja 5-3-lukemat saateltiin turvallisesti päätössummeriin.

Näin ollen Ylöjärveltä lähti tuliaisiksi Jyväskylään täysi pistepotti, mutta kenties sitäkin oleellisempaa oli se, miten hyvin koko joukkue pystyi palaamaan tasolleen, ja kuinka selkeästi usko omaan tekemiseen saatiin näkymään myös kentällä. Oli myös hienoa, että maalinteon suhteen nihkeän edellisturnauksen jälkeen jokainen ketju sai onnistumisia tililleen ja pystyi toteuttamaan pelisuunnitelmaa ja kuvioitaan. Anmariia ”Pala” Kärkelän ketsuppipullo näyttää auenneen ihan kunnolla, ja tuloksena oli pisterikkaan päivän komein saalis 3+2. Parhaan pelaajan palkinto annettiin Zenille, jonka debyyttiturnaus Happeen maalilla toi täydet kaksi voittoa.

#91 Tanja (tiedotusvastaavasijainen)