Happeen Naiset palasivat voittojen tielle – YPA jäi näytönhaluja uhkuneen hirvilauman jalkoihin

Kun matkasimme kohti Ylöjärveä, oli joukkuebussissa havaittavissa edellisturnaukseen verrattuna selkeästi vapautuneempi ja rennompi tunnelma. Osasyy saattoi toki olla, että starttasimme Monnarin pihasta kello 7 aamulla, ja suurin osa väestä oli vielä puoliunessa. Vaikutti kuitenkin siltä, että ensimmäistä tappiota oli viime peleissä pelätty niin paljon, että lopulta se oli suorastaan kerjäämällä kerjätty tapahtumaan, eikä vastaavaa painetta enää ollut. Voitontahto oli taas korvannut häviämisenpelon, ja YPA:n toiseen kohtaamiseen valmistauduttiin sopivan luottavaisin ja ennen kaikkea innostunein mielin.

Poisjääntejä oli jälleen koko joukko, ja niistä eniten jännitystä toi lepuutusta kaivannut Hanna, minkä johdosta Zeni oli hyvissä ajoin edellisenä iltana saanut tiedon tulevasta debyytistään Happeen tolppien välissä.

Koska kohtaamisemme YPA:n kanssa oli päivän avauskamppailu, saimme rauhassa ottaa hyvät pallolliset alkulämmittelyt kentällä, minkä jälkeen Siiri vielä varakapteenin roolissa kehotti kaikkia heräilemään meininkiin mukaan heti alkuvihellyksestä saakka. Tämä viesti ei aivan täysin mennyt perille, ja Zenille annettiinkin varsinainen tervetulijaislahja virallisiin sarjapeleihin, kun YPA:n ensimmäinen hyökkäys katseltiin passiivisesti vieressä, kun pallo toimitettiin takatolpalle ja sitä kautta suoraan yläpömpeliin. Ottelu oli ehtinyt vanhentua kokonaiset kymmenen sekuntia, kun olimme 0-1-tappiolla.

Tilanne ei heijastanut kenttätapahtumia enää pian millään lailla, sillä jahka saimme pallon kunnolla haltuumme, aloimme myllyttää tilanteita vastustajan päädyssä liukuhihnatyylillä. Laukauksia haettiin ahnaasti joka suunnalta, mutta pieni epätarkkuus osoitteessa esti toistaiseksi tasoitusmaalin syntymisen. Jostakin syystä YPA pääsi vielä juuri ennen viiden minuutin täyttymistä karkaamaan kahden maalin johtoon. Vastustaja olikin läpi pelin erityisen vaarallinen päästessään kesken pitkien pyöritysjaksojemme kääntämään nopeita vastaiskuja, joissa palloa jaettiin ansiokkaasti poikittain ja toiseen aaltoon.

Koko Happeen joukkueen kunniaksi on sanottava, että edes 0-2-tilanteessa minkäänlaista hätää tai epätoivoa ei ollut havaittavissa. Vaikka edellisestä turnauksesta oli alla kaksi tappiota, mikään ”Tällaistako tämä nyt on”-fiilis ei näkynyt kentällä tai vaihtopenkillä, vaan täysi luotto siihen, että kyseessä oli meidän pelimme, säilyi koko ajan. Kahden maalin tappioasema oli kutistunut yhteen alle minuutin päästä, kun allekirjoittaneen vanhanaikainen toimi. Tasoitusmaali oli sitten jo ennakointia siitä, että tänään uppoaisi myös kauempaa, kun Nea leiskautti pakinpaikalta yläkulmaan vastustajaa hämmentäneen kulmavaparikuvion jälkimainingeissa. Aiemmin Happeen liigajoukkueeseen kuulunut Nea liittyi rosteriimme paikkaamaan erinäisiä poisjääntejä, ja debytoi näyttävästi avaten maalihanansa saman tien.

Ensimmäisellä erätauolla oltiin 2-2-tilanteessa, mutta kuten sanottu, koko joukkueesta näkyi, että johtoon siirtyminen oli vain ajan kysymys. Tarkka ajankohta oli lopulta 17:08, kun Ansku teki tavaramerkkimaalinsa ajamalla voimalla keskustaan ja tälläämällä yläkulmaan. Tämän jälkeen Happee ei enää katsellut taakseen; vielä samassa vaihdossa, 11 sekuntia edellisestä, siirryimme 4-2-johtoon, kun ET pääsi nokikkain maalivahdin kanssa ja namutteli kylmänviileästi pallon puikoista sisään. Pari minuuttia myöhemmin syntynyt 5-2-maali oli Roosa Karjalaisen käsialaa, ja syntymistapa niin ikään voimalla parin vastustajan pelaajan yli keskustaan ryskiminen ja kipakka laukaus. Tämän jälkeen vastustaja yritti ottaa momenttumia meiltä pois aikalisällä, mutta sen sijaan saimme vetää vähän henkeä ja jatkaa samaan malliin. 6-2-maalin teki Veera, kuinka ollakaan ajamalla pallon kanssa röyhkeästi keskustaan. Se, kuinka monta maalia syntyi tämän kaltaisilla yksilösuorituksilla, osoitti (paitsi sen, että keskustaan ajamista on harjoiteltu treeneissä viime aikoina) jokaisen pelaajan halun nostaa tasoaan edellisturnauksen jälkeen ja todistaa, miten paljon parempaan pystymme. Ennen toisen erän loppua ehdittiin maalintekoon vielä kertaalleen, kun Eve sai maalitilinsä auki komealla nostolla takayläkulmaan. Vaikka digitaalisessa pöytäkirjassa syöttöpiste 7-2-maaliin on jostain syystä laitettu allekirjoittaneelle, kyseessä oli todellisuudessa Emilian tarjoilu. Allekirjoittanut oli maalin aikana keskiviivalla pohtimassa, miten vastustajan kapteenin lapa oli irronnut mailanvarresta täysin kontaktittomassa tilanteessa. Ketjukaverit eivät jääneet pohtimaan mokomaa, vaan käänsivät seuranneesta pallonriistosta armottoman ylivoimahyökkäyksen.

Maaleissa oli niin paljon läpikäytävää, ettei kaikkia vähältä-piti-tilanteita edes muista. Niitäkin toki riitti, etenkin kolmannessa erässä, ja tavoillemme uskollisesti kolisutimme myös tolppia muutamaan otteeseen. Roosa Karjalainen meni vielä astetta pitemmälle: laukaus osui ensin ylärimaan, kimposi sitä kautta tolppaan, ja siitä maaliviivan kautta pihalle. Roosa ehti jo nostaa kädet ilmaan, ennen kuin tuomari ilmoitti, ettei osumaa syntynyt. Viimeisen erän ensimmäinen tilastomerkintä tuli vasta alle viisi minuuttia ennen loppua, kun YPA:lle tuomittiin rangaistuslaukaus. Tuomio ”rikkeestä maalintekotilanteessa” oli aika mielenkiintoinen, sillä pallo oli ehtinyt lipua jo hyvän matkaa maalin ohi, kun Heme kompastui maalivahdinalueen sisäpuolelle. Tämä kuitenkin antoi Zenille vain mainion tilaisuuden loistaa debyyttipelissään entisestään, ja esimerkiksi Heikin luotto veskariimme oli niin aukoton, että hän luetteli alivoimakentällisiä jo siinä vaiheessa, kun vastustaja vasta valitsi rankkarin antajaa. Luottamus oli täysin oikeutettua, sillä Zeni malttoi odottaa laukojan aloitetta ennen kuin heittäytyi viimeistely-yrityksen tielle, ja esitteli sitten päivän kylmänviileimmät tuuletukset. Seurannut alivoima enemmän kuin selvitettiin, sillä Ansku, joka oli timanttikuvion piikissä vihjannut halukkuudestaan juosta pystypallojen perään, sai kaipaamansa tarjoilun ja kävi painamassa alivoimamaalilla loppulukemat 8-2:een.

Päivän avausottelu oli koko joukkueelta loistava paluu omalle tasolle, ja parin mailanpuristamisen sävyttämän suvanto-ottelun jälkeen peli-ilo oli palannut ryminällä porukan tekemiseen. Jokainen ketju pyrki hanakasti maalipaikoille, ja kentälle meneminen nähtiin taas mahdollisuutena uhan sijaan. Kaksi helpottavaa pistettä oli nyt takataskussa, mutta keskittyminen piti nopeasti kääntää SCU-peliin, josta osattiin odottaa haasteellista.

#91 Tanja (tiedotusvastaavasijainen)