Parannusta peli-ilmeeseen, mutta ei tulokseen – MIG takoi taululle tylyt 4-0-lukemat.

Toisinaan tuntuu siltä, että altavastaajan asema sopii joukkueellemme parhaiten. Olimme hävinneet MIG:lle kesällä harjoituspelissä, eikä meillä ollut edellisen esityksemme jälkeen mitään hävittävää. Kylmistä loppulukemista huolimatta sanoisin, että kasvojenpesu onnistui suurimmalta osin, sillä ottelussa edettiin äärimmäisen tasaisissa merkeissä ja 0-0-lukemissa aina kolmanteen erään saakka.

Ottelun ensimmäisen erän ainoa tilastomerkintä oli ET:n jäähy ”vaarallisesta pelistä”, joka osoitti jälleen tuomarilinjan tiukkuuden, sillä kyseessä oli luultavasti puhtain kylki-kylkeä-vasten-riisto, jonka olen elämässäni nähnyt. Tällä kertaa alivoima kuitenkin kesti, ja niin kesti koko erän myös puolustus Hannan torjuntojen avittamana, vaikka MIG liikutti palloa nopeasti, laukoi suoraan syötöstä ja vedot tulivat jatkuvasti pahasti maskin takaa.

Kyse ei ollut siitä, ettemme me olisi saaneet aikaan omaa osaamme maalipaikoista. Vaikka hyökkäysketjuihin oli pakon sanelemana tehty muutoksia, kaikki niistä saivat hyökkäyksiä rakenneltua ja peliä käännettyä välillä hyvinkin tehokkaasti ja vaarallisesti. Välillä ajoimme turhan itsepäisesti kohti keskustaa, vaikka siellä olisi odottanut edessä kolmen vastustajan rintama, ja valmennusjohto painotti etenemään laitojen kautta. Pakkiosastolta erityisesti Roosa ”Kartsa” Kari kunnostautui lukuisissa rohkeissa nousuissa, vieden yhtä vastustajan pelaajaa useamman kerran kahville samalla laitaharhautuksella. Jokainen läpiajo, syöttökombinaatio, pelinkääntö ja kanttiveto päätyi kuitenkin joko ohi maalista tai pysähtyi vastustajan hyvän pelin pelanneeseen maalivahtiin. Allekirjoittanut pääsi laukomaan noin puoli tusinaa kertaa hyvästä maskista, ja joka kerta laukauksen tielle kuin ihmeen kaupalla ehti kengänpohja, kyynärpää tai pikkusormi.

Niin kuin tiukoissa, pitkään maalittomina pysyvissä peleissä yleensä käy, ensimmäisellä osumalla oli valtava henkinen merkitys. Lopulta kolmannen erän alkupuolella MIG myllytti pallon väkisin verkkoon, ja otti pelistä tiukan niskaotteen. Tämän jälkeen meidän oli luonnollisesti fokusoitava hyökkäämiseen entistä enemmän, ja niinpä MIG pääsi pian kääntämään nopean vastaiskun ja kasvattamaan johtoaan 2-0:aan. Erityisen kitkerän tilanteesta teki se, että pelinkääntö tapahtui välittömästi sen jälkeen, kun meillä oli ollut kolme perättäistä loistotonttia tasoitukseen vastustajan päädyssä. Aikalisä ja peluutusmuutokset eivät tuottaneet tällä kertaa tulosta, vaan MIG viimeisteli vielä kahdesti, hienolla yläkulmavedolla ja kaksi-yhtä-vastaan hyökkäyksen päätteeksi, kun pallo pomppasi Hannan torjunnasta sopivasti maalin kulmalle, josta kaveri pääsi siirtämään tyhjiin. Mitään tämänkaltaisia onnekkuuteen viittaaviakaan pomppuja ei sattunut kellekään Happeen pelaajista, ja loppuerä meni muodollisuudeksi ja päätösvihellyksen odotteluksi. Edes kuparista ei saatu toisessa pelissä rikki, ja ottelu päättyi 4-0-häviöön.

Lukemat olivat toisaalta oikeutetut, sillä MIG oli aidosti parempi ja paikoissaan terävämpi, ja ansaitsi voittonsa. Nolla taulussa näytti kuitenkin julmalta siihen nähden, miten paljon maalipaikkoja loimme, ja etenkin siihen nähden, miten paljon ryhdikkäämpi esitys ottelu meiltä oli ensimmäiseen verrattuna. Varsinkin kaksi ensimmäistä erää mentiin hyvin tasaisesti päästä päähän, eikä tehottomuudessa tällä kertaa ollut kyse tahtotilan puuttumisesta.

Edes joukkueen tilastonikkarina tunnettu allekirjoittanut ei kykene palaamaan muistoissaan niin kauas, että tietäisi, milloin viimeksi hävisimme turnauksen molemmat ottelumme. Se, mikä on tapahtunut, on kuitenkin jo tapahtunut, ja nyt tärkeintä on kasata itsensä ja tehdä kaikkensa sen eteen, että seuraavaan kertaan kuluu vähintään yhtä kauan aikaa. Tätä tavoitetta lähdemme toteuttamaan 25.11 Ylöjärvelle, jonka jälkeen palaamme toivottavasti asiaan iloisemmissa merkeissä.

#91 Tanja (tiedotusvastaavasijainen)