Kauden alakuloisimmalla esityksellä karut seuraukset – Plisku aiheutti ensimmäisen tappion sarjapele

Tämä on sellainen peli, jota ei hirveästi tekisi mieli muistella jälkikäteen, mutta josta kokee olevansa jonkinlaisen selityksen velkaa. Selitystä on kuitenkin vaikea antaa, kun ei ihan osaa itsekään selittää, mitä kentällä tai korvien välissä tapahtui – sellaiset asiat kuin takki auki peliin lähteminen tai hyvänolontunteeseen tuudittautuminen kun eivät yleensä kuulu joukkueemme tapoihin, enkä haluaisi sanoa, että niin kävi nytkään.

Jotain kuitenkin meni Plisku-ottelussa pahasti pieleen. Kaksi ensimmäistä vaihtoa dominoimme kenttätapahtumia ihan miten halusimme, mikä johti siihen, että jo ajassa 00:58 Ansku purjehti laidasta keskustaan ja kiskaisi tavaramerkkimaalinsa suoraan yläkulmaan. Sen sijaan, että pelimme olisi vapautunut ja parantunut johtomaalista entisestään, kaikki tuntui tämän jälkeen hajoavan käsiin. Ennen ottelua laaditun pelisuunnitelman toteuttamisessa ei onnistunut kukaan, vaan päinvastoin vastustaja päästettiin jatkuvasti myllyttämään vahvuuksillaan hyökkäyspäässään, ja joskus, kun pallo saatiin haltuun, se heitettiin yleensä suoraan laidoista yli. Touhu tuntui pelkältä tasoitusmaalin odottelulta, ja lopulta se tapahtui seitsemän minuutin paikkeilla, kun vastustaja rokotti ylivoimalla Eevan estämisjäähyn jälkeen. Myös tasavajaata päästiin yrittämään vielä ensimmäisen erän aikana, kun Siiri kävi istunnolla mailaanlyönnistä ja kaveri puolestaan vaarallisesta pelistä, mutta erätauolle mentiin 1-1-lukemissa.

Toisessa erässä henkinen lukko ei tuntunut vieläkään aukeavan, mutta hyvä tilaisuus tilanteen paranteluun saatiin, kun vastustaja otti viiden minuutin rangaistuksen huitaistuaan Eveä mailalla korvaan. Nyt oli tilaisuus pyörittää rauhassa pakkopeliä vastustajan päädyssä, ottaa peli haltuun ja kenties tehdä parin maalin kaula, mutta sen sijaan vain minuuttia myöhemmin olimme 4 vs. 3-alivoimalla, kun Emilia ja Siiri ottivat estämisjäähyt 36 sekunnin perään toisistaan.

Tuomarilinja osoittautuikin huomattavasti ennakoitua tiukemmaksi, mutta ainakin edellisestä turnauksesta poiketen se oli erittäin selkeä ja tasapuolisen mitään sallimaton kummallekin joukkueelle. Parin ensimmäisen vihellyksen jälkeen siihen olisi vain pitänyt sopeutua, mutta sen sijaan jäähyjä kirjautettiin ottelussa yhteensä 19 minuuttia. Tämä tietenkin sotki pelin rytmiä, ja loppujen lopuksi Plisku onnistui käyttämään omat ylivoimatilanteensa hyödyksi, me emme. Toisen erän puolivälissä alivoimalla omissa kolisi taas, ja olimme 1-2-tappiolla, kun kolmas erä alkoi.

Takaa-ajoa ei varsinaisesti helpottanut se, että jo ennestään kaventunut puolustajaosastomme kärsi taas menetyksiä, kun Eeva venäytti selkänsä ottelun tiimellyksessä ja joutui jäämään kesken kaiken sivuun. Miia liittyi Marin ja Netan seuraan puolustajana pelaavien hyökkääjien listalle, ja takaa-ajoa yritettiin myös ketjutiivistysten kautta. Mikä tahansa koostumus kentälle heitettiinkin, tulos oli kuitenkin sama – maalipaikkoja luotiin liukuhihnalta, ja viimeistelyt päätyivät kaikkialle muualle kuin maaliin. Tuloksena oli vain Pliskun terävä vastahyökkäys ja 1-3-osuma.

Minuutti ennen loppua Emilia runnoi väkisin päivän kiintiömaalinsa ja toi tilanteen kutkuttavasti 2-3:een, kun myllytimme kuudella kenttäpelaajalla ilman maalivahtia. Tasoitusmaali oli enemmän kun tarjolla, sillä vastustaja otti vielä viimeisen minuutin aikana kaksi jäähyä. 12 sekuntia kestäneen 6 vs. 3-tilanteen aikana kolmas maali oli lähellä, mutta lopulta kuitenkin niin armottoman kaukana. Plisku puolusti niin uhrautuvasti, että mailat katkeilivat ja lavat lentelivät, emmekä lopulta voineet yhtään mitään sille, että hyvää tulosta ei tule, jos omalla tasolla pelataan vain ottelun kaksi ensimmäistä ja kaksi viimeistä minuuttia.

Pelimme jälkeen menimme tuokioksi syvälle itseemme pukuhuoneessa, ja sovimme, että tulevassa MIG-pelissä keskeisintä olisi näyttää, kuinka paljon parempaan oikeasti kykenemme.

#91 Tanja (tiedotusvastaavasijainen)