Seuraavan ottelun alku oli lähes yhtä hyvä kuin Kisa-pelinkin. Vain reilu minuutti oli takana, kun Siiri ”En kommentoi” Jussila purjehti itseluottamuksen perikuvana SC Lupon puolustuksen läpi ja laukoi määrämittaisen tuopinkorkuisen verkon perukoille. Siiri oli joutunut pelaajavajeen vuoksi puolustajaksi vasten tahtoaan, mutta otti jälkimmäisessä ottelussa isoa roolia tekemällä toistuvasti SC Lupon hyökkäysyritykset tyhjäksi ja kannattelemalla joukkuetta läpi pelin vaikeiden vaiheiden, jolloin olimme aivan helisemässä.

Niitä vaiheita nimittäin tuli, etenkin avauserässä. Edellisen keskinäisen kohtaamisen tapaan SC Luppo tuli tuoreella jalalla kovaa päälle, pakotti meidät puolustuskannalle, loi maalipaikkoja ja onnistui mitätöimään aikaisen johtomaalimme ennen erän puoliväliä tulleella tasoituksella. Epäonneakin oli matkassa, kun pomppiva pallo kimpoili vaarattomalta näyttäneen tilanteen päätteeksi sisään, mutta yhtä kaikki peli oli 1–1 ja vastustajalla henki päällä, ja avauserä mentiin loppuun saakka sekä tasatilanteessa että tasaisissa merkeissä. Paikkoja lisäosumiin oli kyllä molemmilla, mutta Suski torjui varmasti kaikki kohti tulevat vedot, ja meidän puolellamme saattoi parikin läpiajoa päätyä lähemmäs katonrajaa kuin varsinaisesti maalia.

Erätauolla yritimme vetää henkeä ja hellittää kireällä olevia hermoja. Todella jännitykseen toi helpotusta kuitenkin vasta 2–1-johtomaali, jonka laidasta jälleen kerran läpi noussut Erika tarjoili keskelle ja allekirjoittanut laukoi tolpanjuureen. Tämä ei lannistanut SC Luppoa, mutta toi meille lisää uskoa, ja aloimme saada ottelusta tiukempaa otetta.

SC Luppo pyrki kuitenkin jatkuvasti hyökkäämään pitkillä palloilla ja nopeilla vastaiskuilla, emmekä voineet herpaantua hetkeksikään puolustuspäässä. Heti kolmannen erän alussa niukka johtomme vaarantui, kun yhden tällaisen vastahyökkäyksen seurauksena Siiri H. oli pakotettu ottamaan kahden minuutin estämisjäähyn ja jouduimme alivoimalle. Selvisimme tilanteesta kuitenkin jo puoli minuuttia myöhemmin, kun pelasimme saamamme sisäänlyönnin nopeasti vastustajan hyökkääjien ollessa väärällä etäisyydellä. Seuranneella tasavajaalla olisi ollut tilaa ja aikaa hyökätä, mutta kuvioiden rakentelu ei aivan napsahtanut kohdilleen, kuten ei myöskään Siirin jäähyn päätyttyä lyhyellä ylivoimapätkällämme.

Muutamaa minuuttia myöhemmin saimme kuitenkin lopulta lisää hengitystilaa, kun Ida onnistui runnomaan hektisen hyökkäysalueen pyörityksen päätteeksi paluupallon paluupallosta 3–1-maalin. Osuma vapautti koko joukkueen peliä ja vain pari vaihtoa myöhemmin syntynyt 4–1-osuma oli lopullinen naula arkkuun. Erika kirmasi laitaa pitkin aina vastustajan maalin taakse saakka ja heitti pallon keskustaan allekirjoittaneelle, joka onnistui sutimaan sen ahtaasta tilasta oikeaan osoitteeseen.

Turvallinen, useamman maalin johtoasema oli loppuminuuteilla hyvä juttu, sillä SC Luppo haki kavennusosumia päätösvihellykseen saakka kaikin voimin, kun taas meiltä alkoi hyvinkin loppua bensa tankista. Bussin parkkeeraaminen oman maalin edustalle ja Suskin eleettömän varmat torjunnat, jotka nollasivat muutamat läpi pääsevät tilanteet, takasivat kuitenkin sen, ettei voitto ollut enää uhattuna. Hyökkäämään ei oikeastaan enää edes liiemmin lähdetty, vaan palloa tyydyttiin roiskimaan vastustajan päätyyn, ja helpotus oli päällimmäinen tunne, kun loppuvihellys vihdoin soi.