Seuraavassa pelissä vastaan asettui edelliskaudella ennen sarjan keskeyttämistä lohkon piikkipaikalla ollut Flanels, ja heti alusta kävi selväksi, että tempo ja vauhti olisivat huomattavasti korkeammalla tasolla kuin ensimmäisessä pelissä. Kuten yleensä on tupannut käymään, tällainen sopi kuitenkin meille huomattavasti verkkaista katselua paremmin. Olimme joutuneet tiivistämään peluutusta kahteen ketjuun äkillisten sairastapausten vuoksi, mutta sekin tuntui vain edesauttavan rytmiin ja pelin ytimeen kiinni pääsemistä, sillä olimme alusta saakka vastustajaa terävämmin kiinni irtopalloissa ja purimme paineen puolustuspäästämme toistuvasti ilman minkäänlaista tärinää ja hätäilyä. Tätä eivät horjuttaneet edes heti ottelun alkuun tullut alivoima, joka selvitettiin ilman takaiskuja, eivätkä liioin ketjukoostumuksiin erikoistilanteiden ja loukkaantumisten vuoksi lennosta tehdyt muutokset.

Oivallisen joukkuepelaamisen lisäksi vaadittiin kuitenkin loistava yksilösuoritus, ennen kuin maalihanat aukesivat. 11 peliminuutin jälkeen Ansku sai pallon keskiviivan tuntumassa, ja (kaikki ketjukavereidensa huudot huomiotta jättäen) purjehti koko vastustajan puolustuksen läpi nostamaan pallon maalivahdin nenän edestä etuyläkulmaan.

Toinen erä jatkoi siitä, mihin ensimmäinen jäi. Odotimme kärsivällisesti omia iskupaikkojamme ja puolustimme tunnollisesti Flanelsin vastaavat pois. Ennen pelin alkua oli teroitettu, että vastustaja pyrkii aktiivisesti kanttivedoille, ja niinpä keskusta pidettiin tiiviisti tukossa kuten oli sovittu. Muutamat läpi menneet vedot viuhuivat joko ohi tai Suski hoiteli varmasti. Erän puolivälissä saimme ylivoiman, joka tuotti jälleen tulosta. Melkein koko kaksiminuuttinen oli jo kulunut, kun Anskun napakka laukaus kimposi maalivahdin torjunnasta takaisin peliin, ja Ida sujautti paluupallon pienenpienestä tolpanjuureen jääneestä tilasta verkon perukoille.

Päätöserä vanheni 0–2-lukemissa reilut viisi minuuttia, kunnes Sohvi, joka oli flirttaillut maalinteon kanssa koko päivän, sai myös oman tilinsä auki. Maali syntyi tavaramerkkimäisen ennakkoluulottomaan tapaan, kun pitkän kuljetuksen päätteeksi kaukaa lähtenyt kanttiveto sujahti maalinedustalla tungeksineen pelaajaryppään läpi sisään. 0–3-tilanteessa Flanels otti aikalisän (joka oli myös tervetullut hengähdystauko meille) kootakseen rivinsä, mutta ilmassa alkoi olla jo lopun alun tuoksua. Se vain vahvistui, kun muutamaa minuuttia myöhemmin olimme jo neljän maalin karkumatkalla, kun Ida tiputti syötön allekirjoittaneelle, jonka laukaus sattui leijumaan suoraan takayläkulmaan.

da itse kaunisteli vielä puoli minuuttia ennen loppua lukemat 0–5:een ja oman päiväsaldonsa muotoon 4+1. Syötön osumaan tarjoili jälleen Ansku, tällä kertaa siirtämällä pallon nopean vastahyökkäyksen päätteeksi maalinedustalle, josta Ida jatkoi sen tutulla kirurgin varmuudella määränpäähänsä. Ottelussa 14 torjuntaa ottanut Suski sai tällä kertaa pitää nollapelinsä loppuun saakka, ottaen vielä viimeisellä sekunnilla vastustajan läpiajon kiinni tapauksen kunniaksi. Näin ollen lopputulokseksi jäi todella nätti 0–5 ja kahden voiton, kymmenen tehdyn ja vain yhden päästetyn maalin jälkeen oli mukava lähteä myöhäiselle kotimatkalle.

Ainoa huono puoli oli se, että seuraavan kerran pelattaisiin vasta 23.10, vaikka ruokahalu tunnetusti kasvaa syödessä.