Tappioputki ei katkennut vieläkään – Plsku viimeisteli tehokkaammin 3-6-häviössä

Kauden toiseksi viimeisen turnauksen ensimmäinen peli ratkaisi lopullisesti sen, että lohkon jumbosija on tosiasia. Tarina on sama vanha tuttu: voitto olisi ollut otettavissa ja maalipaikkojen rakentaminen kyllä onnistui, mutta kaveri sai omat hyökkäyksensä näkymään myös tulostaululla ja karkasi ottelun tasaisuudesta huolimatta lopulta lukemien valossa harmittavan selkeältä näyttävään voittoon.

Ottelun alkuun oli sovittu, että jokainen ketju ottaa muutaman ensimmäisen vaihdon korkealla karvauksella ylhäältä kiinni, jotta pelin tempoon päästään alusta saakka mukaan. Vastustajalla vaikutti kuitenkin olevan täsmälleen sama suunnitelma, ja jouduimme puolustuspäässä aikamoisen paineen alle. Pakit joutuivat jatkuvasti tekemään pallon kanssa nopeita ratkaisuja, hyökkääjät taas laskeutumaan melkein oman maalin edustalle, ja tuon tuostakin oltiin veitsen terällä. Viiden minuutin kohdalla tämä kostautui, kun syöttöyritys keskustaan osui kaverin lapaan, ja nopealla siirtelyllä se oli vastustamattomasti verkon perukoilla.

Takaiskun jälkeen saimme kuitenkin pelistä paremmin otetta, ja meillä oli hyvät tontit maalitilin avaamiseen. Parhaat paikat osuivat hyvän syöttökuvion päätteeksi puolittaiseen läpiajoon karanneelle Mirkulle sekä Anskulle, joka täräytti lähietäisyydeltä kehikkoon sellaisella voimalla, että maali tärisee varmaan edelleen. Sen lähemmäs emme kuitenkaan päässeet, kun taas Plsku kaunisteli lukemiaan erän loppupuolella 0-2:een päästyään kuin huomaamatta hiipimään parhaalle vetosektorille kesken hallintajaksomme.

Toinen erä oli tunteiden vuoristorataa. Erän puolivälissä kirimme ensin reilussa kahdessa minuutissa pelin tasoihin – ensin Ansku jatkoi perinteeksi muodostunutta tapaansa esiintyä edukseen kotiseudullaan pelatuissa turnauksissa pyörittämällä koko vastustajan puolustuksen nippuun ja laukomalla pallon Nean jalan kautta maaliin, ja heti perään Nea itse esitti vähintään samanveroiset vispaukset ja tälläsi 2-2-osuman. Välittömästi seuraavassa vaihdossa Plsku pääsi kuitenkin kääntämään pelin painopisteen nopeasti ja karkasi uudestaan johtoon, ja vankisti vielä asemaansa ylivoimamaalilla lähivaparista, joka oli tuomittu sen jälkeen, kun Siiri H:lta oli lyöty maalinedushässäkässä huuli auki.

Kolmas erä ei ehtinyt vanheta kauaa, kun Plsku repi lukemat jo 2-5:teen. Seuraavaa tilastomerkintää saatiinkin sitten odottaa aina 40. minuutille saakka, mutta lukuisista hyvistä maalipaikoistamme huolimatta onnistuja oli jälleen vastustaja. Näissä maaleissa alkoi taas näkyä sitä tuttua, koko kauden jatkunutta huonoa tuuria, joka paikoin menee suorastaan tragikoomisuuden puolelle. Milloin kaveri pääsee iloisesti tuikkaamaan pallon maalinedustalta verkkoon meidän pelaajien kaataessa toisiaan ja kompastellessa omiin jalkoihinsa, milloin taas sinänsä oikeaoppinen purkuyritys laidassa lentää täysin logiikanvastaisesti päin omia maalipuita ja kimpoaa siitä suoraan vastustajan odottavaan lapaan.

2-6-tilanteessa otimme aikalisän ja yritimme vielä kerran viritellä kunnollista kiriä. Viisi minuuttia oli kuitenkin auttamatta liian vähän, ja allekirjoittaneen 3-6-kavennus Marin loistavan nousun ja tarjoilun päätteeksi kaksi minuuttia ennen loppua oli enää laiha lohtu. Tämä oli jälleen kerran yksi ottelu, joka olisi voitu voittaa ja joka olisi pitänyt voittaa, mutta josta ei siitä huolimatta jäänyt sen hienompia tarinoita kerrottavaksi.