Tamppi jäi jalkoihin 5-2 – Happeen Naiset terävimmillään kauden viimeisessä turnauksessa

Lähdimme kauden viimeiseen turnaukseen Parkanoon teeseinämme paineettomuus ja hauskanpito. Sarjasijoitus keskikastissa oli jo varmistunut tosiasia, joten panokset peleihin tulivat emotionaaliselta puolelta. Tähän päivään päättyi nimittäin myös valmentajakaksikko Samin ja Heikin aikakausi joukkueemme peräsimessä, ja halusimme antaa heille tyylikkäät jäähyväiset. Jälkimmäisessä pelissä vastaan asettuvalle rakkaimmalle arkkiviholliselle TiPalle ei ainakaan missään nimessä saanut hävitä, ja avausottelun SBS Tamppiakin vastaan oli pienen revanssin paikka, sillä kauden ensimmäisessä kohtaamisessa olimme joutuneet tyytymään pistejakoon selkeästä dominoinnista huolimatta.

Saimme parista poissaolosta huolimatta jalkeille täydet kolme ketjua, joskin ketjuja oli jälleen hieman muokattu ja pelipaikkoja vaihdeltu. Nea siirtyi pakinpaikalta sentteriksi ja kauden avausmaaliaan sinnikkäästi metsästävä Miia teki pitkästä aikaa paluun laitahyökkääjäksi. Teija, jota oli koko kausi siirrelty pelipaikalta toiselle, istutettiin tällä kertaa puolustukseen ja Emilia Mononen hyppäsi tolppien väliin lacrossemaajoukkueen mukaan karanneen Hannan tilalle.

Tamppi-ottelu alkoi reippaalla temmolla, ja molemmat osapuolet pyrkivät ottamaan pelin kulun haltuunsa. Nopea salibandy, joka sisältää avointa hyökkäämistä, suunnanvaihtoja ja aukeavia tiloja on aina sopinut meille hidasta kyttäämistä paremmin, mutta se oli kuitenkin Tamppi, joka sai ensimmäisen huippumahdollisuuden siirtyä johtoon. Vain kahden minuutin jälkeen tuomari katsoi, että vastustajaa oli rikottu maalipaikassa, ja tuloksena oli jo kauden ties kuinka mones rangaistuslaukaus. Emppu malttoi kylmähermoisesti mielensä kaverin kikkailun edessä ja pakotti lopulta laukauksen tolpan ohi takalautaan.

Tämän jälkeen henkinen yliote siirtyi yhä vahvemmin meille ja mitä enemmän ottelu eteni, sen selvemmäksi kävi, että olimme vastustajaa paremmalla jalalla liikenteessä. Saimme toistuvasti heidän hyökkäysyrityksensä pysähtymään jo keskialueella, ja pääsimme itse yhä pitempiin pyörityksiin. Viiden minuutin kohdalla hallinnasta saatiin ensimmäinen palkinto, kun hyvän hyökkäyspään pallonsiirtelyn jälkeen Eve pääsi nokikkain maalivahdin kanssa, eikä rautainen viimeistely alakulmaan jättänyt tälle mitään mahdollisuuksia. 2-0-maali syntyi muutaman minuutin päästä, kun Emma survoi maalinedustalta pelivälineen verkkoon pakinpaikalta rohkeasti ylös nousseen Aneten hyvästä tarjoilusta. Hieman ennen erän loppua Tamppi sai valitettavasti kavennuksen tehtyä, kun tiheän maskin takaa tullut laukaus sujahti niin yläkulmaan, ettei mitään ollut tehtävissä.

2-1-maali oli kuitenkin hyvä muistutus siitä, ettei kaverille kestänyt antaa oikeastaan yhtään tilaa ja mahdollisuuksia. Toiseen erään lähdettiin siis jatkamaan omaa hyvää tekemistä, mutta entistäkin tunnollisemmalla puolustuksella. Hyökkäyspäässä jatkettiin siitä, mihin jäätiin – puolustajat osallistuivat rohkeasti ja maalinedustalla oltiin askel kaveria edellä. Vain minuutti erää oli takana, kun viivasta noussut Mari reagoi terävimmin maalin eteen elämään jääneeseen palloon ja napautti pelin 3-1:een. Seuraavan maalin Tamppi joutui estämään sääntöjenvastaisin keinoin, ja tuloksena oli vuorostaan rangaistuslaukaus meille. Allekirjoittanut asettui sitä laukomaan, mutta hyvin sivuttaisliikkeessä mukana pysytellyt veskari pakotti kulman liian pieneksi ja veto kilpistyi tolppaan.

4-1-osumaa ei kuitenkaan tarvinnut odottaa kovin kauaa, sillä heti seuraavassa vaihdossa allekirjoittanut otti hieman vahinkoa takaisin survomalla pallon väkisin kulmasta kahden Tampin pelaajan läpi maalin eteen, josta Eve malttoi vielä namutella takatolpalle hiipineelle Emilialle, joka siirsi pallon tyylillä verkkoon. Tämän jälkeen Tamppi otti aikalisän ja yritti hieman rauhoittaa lapasesta karkaavaa tilannetta.

Loppueräksi maalihanat menivätkin kiinni, ja huomio keskittyi Tampin kavennusyritysten torjumiseen. Tämä hoidettiin sekä uhrautuvalla blokkauspelillä että kropankäytöllä, joka meni kovuudessaan useammankin kerran tamppilaisten tunteisiin. Tästä erityismaininnat mahtavalla pelipäällä olleelle Anetelle, joka jätti vastustajat kulmaväännöissä kylmiksi lukuisia kertoja, sekä Eevalle, jonka peittoihin pysähtyi useampikin vaarallisen oloinen vetoyritys.

Tampin maalinmetsästys tuotti tulosta vasta kolmannen erän loppupuolella, kun pallo pomppi sitkeästä vastustelustamme huolimatta verkkoon. 4-2-kavennus ei kuitenkaan saanut paniikkia päälle, vaan homma päätettiin hoitaa rutiinilla siististi loppuun. Siiri löi pelille lopullisen niitin ajassa 44:14 katkaisemalla ylimpänä karvaajana Tampin avaussyötön juuri, kun vastustaja oli ottanut maalivahdin pois. 5-2-loppulukemat oli kiva kaunistella metrin päästä tyhjään rysään, vaikka kuulemma päällimmäisenä tunteena kauhistutti ajatus, että vetäisi ohi.

Lukemat olivat oikeutettuja, sillä olimme kauttaaltaan ottelun hallitseva ja ratkaisevissa paikoissa terävämpi osapuoli. Pelin vauhti ja kovuus olivat joukkueemme vahvuuksille juuri sopivalla tasolla, ja esitys oli valmennuksen mukaan yksi parhaita, ellei peräti paras, koko kaudella.