Plsku-pelistä irtosi voitto viimeistelyn kankeudesta huolimatta

Vaikka Plsku oli päivän toiseen otteluun lähdettäessä lohkojumbona, meillä ei ollut missään nimessä varaa minkäänlaiseen voitonvarmuuteen. Sen lisäksi, että Panthers-pelin jälkeen tason nostaminen ja kasvojen pesu oli välttämätön, edelliskaudella juuri Plsku oli osoittautunut meille ylitsepääsemättömäksi esteeksi ja se oli ollut lohkossamme toinen kahdesta joukkueesta, joita emme olleet onnistuneet voittamaan kertaakaan.

Heti ensimmäisistä sekunneista lähtien näytti kuitenkin siltä, että tänään tuota tilastokummajaista oli lähdetty tosissaan muuttamaan. Peli oli täysin hallinnassamme kaikilla ketjuilla ja pakit kuolettivat Plskun pääasiassa pitkiin palloihin perustuvan hyökkäyspelin alkuunsa tarkalla ennakoinnilla. Myös ärhäkkä karvauspeli puri, ja jo kolmen minuutin pelin jälkeen se tuotti avausmaalin – Plskun avausyritys pysähtyi sopivasti allekirjoittaneen lapaan, josta tämä pääsi ujuttamaan puolustajien jalkojen välistä syötön takatolpalle rynnänneelle Evelle, joka siirsi meidät tarkasti 1-0-johtoon. Lisää tuli heti seuraavassa vaihdossa, kun Roosa teki tapansa mukaan röyhkeän juoksun laidasta maalille ja sai syötettyä Erikalle, joka täräytti kaiken edellispelistä kertyneen turhautumisensa melkein takaraudasta läpi. Näin ollen hurjan tasonnoston avausottelusta tehnyt Erika pääsi juhlimaan avausosumaansa Happee-paidassa.

2-0-tilanteessa vaikutti siltä, että rullailisimme helposti selkeään voittoon. Seuraavat puoli tuntia näytti kuitenkin siltä, kuin kentällä olisi käynnistynyt äänetön kilpailu siitä, kuka missaa parhaan maalipaikan. Syöttökuviot olivat välillä niin kauniita että teki kipeää, pallo liikkui silkkisesti käyden ketjun jokaisella pelaajalla, ja sitten viimeistelyä ei saatu puolityhjään maaliin. Emilia suti kahteen otteeseen pallon maalinedustalta tolppaan. Useampi pelaaja pääsi kokeilemaan läpiajoa, mutta ratkaisut suuntautuivat joko suoraan päin veskaria tai kokonaan ulos kentältä.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että kun meille ei tuntunut millään kelpaavan, Plsku rankaisi toisessa erässä täysin tyhjästä. Sekavan tuokion jälkeen, joka sisälsi paljon huitomista ja törmäilyä molemmin puolin, tuomari yksinkertaisesti päätti antaa meille jäähyn, ja arpa osui Emmaan, joka lähti kahden minuutin istunnolle. Alivoima näytti olevan tutun hyvin hallussa, mutta viivasta tullut kaukoveto muutti maalinedusmassasta suuntaa, luiskahti hämmentävästi palloa nappaamaan syöksyneen Hannan selän yli, ja Plskun maskipelaaja ehti ensimmäisenä survomaan sen sisään. Argumentit maalin hylkäämiseen veskarin alueella olemisen vuoksi olivat olemassa, ja vielä vahvemmat perustelut olisi ollut ajaa ulos maaliin osallistunut pelaaja, jota ei löytynyt Plskun pöytäkirjasta. Tuomarit päättivät kuitenkin olla tekemättä kumpaakaan.

Oli kuitenkin täysin oma syymme, että jouduimme lähtemään kolmanteen erään vain yhden maalin johtoasemassa. Saimme lopulta helpotusta aivan liian jännittävään 2-1-tilanteeseen, kun pakkiparin yhteispeli toimi keskialueen vaparissa, Alma siirsi pallon Nealle ja tämä kiskaisi maalivahdin kannalta inhottavasti laskeutuvat, kierteisen roikun verkon perukoille. Näin Nea juhlisti pitkän loukkaantumisen jälkeen paluutaan kentille parhaalla mahdollisella tavalla, ja Alma laittoi niin ikään kiikarinsa päreiksi. 3-1-johdon antamasta hengitystilasta ehdittiinkin sitten nauttia ainakin kolmen hengenvedon verran, sillä lähes välittömästi sen perään Plsku pääsi jälleen kaventamaan.

3-2 loi selvästi vastustajaamme uskoa ja kolmannessa erässä se loi ehdottomasti eniten painetta meidän päätyymme, mutta lopulta mekin aloimme laittaa paikoistamme paremmalla prosentilla sisään. Heti Plskun kavennuksen jälkeen revimme eron taas kahteen maaliin, kun Eve tarjoili Emilialle unelmapassin maalin eteen ja sijoitus suuntautui lopultakin maalipuiden sijaan niiden väliin. Tuuletus oli lähinnä iso helpotuksen huokaus. Illan toista saattoi sitten jo vähän juhliakin, kun kolme minuuttia myöhemmin Marin hyvä, nopea palautus viivasta avasi vastustajan pakkaa, allekirjoittanut tarjoili keskelle ja Emilian matala laukaus osui aivan tolpanjuureen. Plsku haki vielä viimeisillä minuuteilla lisämaaleja kuudella kenttäpelaajalla, mutta lisäosumia ei nähty.

Jotain pelistä kertoo se, että 5-2-voiton jälkeen pohdimme, miksi homma meni niinkään tiukille. Jatkossa, kun sijoituksia aletaan toden teolla ratkoa, ei tällaista määrää huippupaikkoja ole yksinkertaisesti varaa heittää hukkaan. Tällä kertaa tuhlailusta kuitenkin selvittiin säikähdyksellä, ja turnaus saatiin lopetettua voitokkaasti. Pisteille päästiin myös todella laajalla rintamalla ja monilta tämä toivottavasti myös poistaa paineita olkapäiltä. Monista hyvistä vaihtoehdoista huolimatta päivän parhaaksi pelaajaksi valittiin kuitenkin Veera, joka alkaa todenteolla esittää pakintontilla niitä ennakkoluulottomia otteita, joita häneltä on odotettu, ja joka jätti useaan otteeseen pyörähdyksillään kaverin karvaajat katsomaan takavalojaan.