SBT PaPo nurin 4-2 – etenkin alivoima kunnostautui taisteluvoitossa

Ajomatka Jyväskylästä Riihimäelle ja takaisin on 446 kilometriä. Tällaista pätkää ei huvita körötellä turhan takia, mutta viime vuonna saimme siitäkin kokemusta, kun kauden pisin turnausmatka tuotti myös kaksi kauden mahdollisesti flegmaattisinta esitystä ja nolla sarjapistettä. Jonkinlaista Riihimäen kirousta lähdettiin siis sunnuntaina murtamaan, kun vastaan asettuivat ensin SBT PaPo ja seuraavana Gunners.

Emme todellakaan antaneet PaPon aseman nousijajoukkueena hämätä luulemaan, että tulossa olisi helppo ottelu. Kyseinen porukka komeili avausturnauksen jälkeen nimittäin maalieron turvin lohkokärjessä, ja yhteisiltä kolmosdivisioona-ajoilta oli muistissa myös kannaltamme ei-niin-mairittelevia tuloksia. Tunnelma kirpeässä pakkassäässä suoritetuilla alkulämmittelyillä oli kuitenkin sopivan vapautunut ja taisteluvalmiutta osoitettiin harvinaisen paljon fyysisyyttä sisältäneissä pallopeleissä.

Itse ottelu alkoi räväkästi ja oli pitkälti meidän hallintaamme. Kaikki ketjut saivat peliä hyvin haltuunsa ja paikkoja luotua, ja tämä kulminoitui johtomaalina jo kolmen minuutin kohdalla. Hyvän hallinnan päätteeksi Mari lähti keskiviivalta pakinpaikalta jo lähes tavaramerkiksi muodostuneeseen nousuun ja äkäinen laukaus yllätti maalivahdin. Eve teki tuttuun tyyliin maalinedustalla erinomaista maskia – niin erinomaista oikeastaan, että jäi vähän epäselväksi, ottiko hän kosketusta palloon vai ei, ja niinpä virallisessa tulospalvelussa tämä osuma on merkitty Even nimiin. Seuraavassa maalissa, joka tuli avauserän lopussa, ei tekijää sen sijaan tarvinnut arvuutella, kun Netta tarjoili keskustaan Anskulle, jonka kauden ensimmäinen täysosuma painui alakulmaan ja tuplasi johtomme. Maalivahtimme Hannakin ihasteli erätauolla nähneensä siellä ”niin selkeän pienen kolon, johon se veto menisi”.

Toisessa erässä PaPo alkoi saada päätyymme paljon enemmän painetta, ja välillä olimme minuuttikaupalla aivan kaameassa pyörityksessä. Viivasta ihmismassan läpi lähti tuon tuostakin viuhuvia ja nopeasti laskeutuvia laukauksia, joita ilmiömäisen ottelun pelannut Hanna torjui paikoin suorastaan käsittämättömästi. Toinen erityismaininta täytyy antaa muutamien viimehetken poisjääntien myötä yllättäen kokoon kasatulle hyökkäysketjulle Teija-Siiri J.-Roosa. Otteista ei lainkaan nähnyt, että Teija pelasi debyyttiään, Siiri varmaan ensimmäistä kertaa ikinä sentterinä virallisessa pelissä ja että kolmikon yhdessä pelaaminen oli muutenkin ollut tätä ennen aivan minimaalista. Vitja sai PaPon peliä loistavasti kuoletettua, puolusti hyökkäämällä ja pakotti turhautuneet vastustajat toistuvasti rikkomaan.

Kun toista erää oli pelattu nelisen minuuttia, sattui kuitenkin pieni nukahdus, eikä kukaan mennyt ajoissa kiinni PaPon laitanousuun. Kaveri kiitti hänelle suodusta ajasta ja tilasta kävelemällä vetopaikkaan ja kiskaisemalla takakulmaan 2-1-kavennuksen. Tämän jälkeen alkoi erikoistilanne-show, kun jäähyjä rupesi satelemaan puolin ja toisin. Tuomarilinja oli muutenkin hämmentävä, sillä mailaanlyönnit otettiin välillä suorastaan nihilistisellä tarkkuudella pois, kun taas kroppaa sai paikoitellen käyttää aivan miten lystäsi. Pääsimme heti takaiskumaalin jälkeen ylivoimalle, ja Siiri J. paikkasi aiemman merkkausvirheensä ohjaamalla Even syötön maalinedustalta tyylikkäästi maalin kattoon. Vain 17 sekuntia myöhemmin Ansku kasvatti päivän toisellaan johdon 4-1:een. PaPo ei kuitenkaan luovuttanut, vaan selvitti seuraavan alivoimansa ilman takaiskuja, ja pääsi erän loppupuolella kokeilemaan omaa ylivoimaansa, kun Mari sai jäähyn syystä, jota kukaan ei oikein tiedä. Seurauksena oli minuutin siirtelyn jälkeen maailmanluokan veto ristikulmaan ja tilanne kolmanteen erään lähdettäessä 4-2.

Kolmannen erän alkajaisiksi Imma sai jäähyn maasta pelaamisesta, kun kaksi vastustajaa estivät häntä kaatumisen jälkeen nousemasta takaisin ylös ja kolmas takoi palloa tarkoituksella päin. Tällä kertaa alivoimakentälliset selviytyivät kuitenkin urakastaan kunnialla. Viimeinen erä oli tiukkaa vääntöä, jossa PaPo haki hanakasti lisämaaleja ja meidän pelimme rupesi sisältämään yhä enemmän yrityksiä heittää pitkää päätyyn ja juosta perään. Vain muutama minuutti ennen loppua jäähyn sai vuorostaan Siiri J., syystä, jota kukaan ei oikein tiedä. Jälleen kerran alivoima puolusti uhrautuvasti ja selvisi takaiskuitta, vaikka PaPo hyökkäsi lopuksi ilman maalivahtia. Viimeisillä sekunneilla ei enää paljoa mietitty, kuka oli virallisesti kenenkin vartioitava, vaan samojen laukauksien eteen heittäydyttiin enemmän tunteella kuin järjellä parhaillaan koko viisikon voimin. Jännittävän spektaakkelin arvoisessa loppuhuipennuksessa Happeen maalinedustalla törmäiltiin, blokattiin ja rymyttiin (Eve taisi liitää lattiaa pitkin taas vaihteeksi noin kolmemetrisen matkan), kunnes loppusummeri lopulta antoi luvan tuulettaa.

Kaiken kaikkiaan kovalla työllä ansaittu solidi taisteluvoitto, jonka jälkeen oli hyvä ruveta valmistautumaan Gunnersin kohtaamiseen.