Uudestakaupungista oppia tulevaan

C2- ikäluokan Valkoinen joukkue päätti pelinsä Ylialueellisessa Kilpasarjassa vuoden 2017 osalta viime viikonloppuna Pohitullin koululla (tai siis Pohitullin koulun vieressä sijainneella Uusikaupunki Areenalla, kiitos taas loistavasta ohjeistuksesta sarjavastaavat!) Uudessakaupungissa. Autotehtaasta ja Korihaista tunnettu kaupunki tiedettiin kyllä salibandyseura USB:n kotipaikkana, mutta sieltä oli kotoisin myös lohkossamme pelaava KaPa-65 (ei -51). Tai siis se on Kalannin Pallo, ja Kalanti sijaitsee tuossa Uudenkaupungin vieressä eli lienee sama asia. Vai meneekö samaan luokkaan kuin Jämsä-Jämsänkoski, Helsinki-Vantaa, Tampere-Kangasala ja mitä nyt näitä muita närkästyttämistä aiheuttavia kaupunkisekaannuksia on? Mene ja tiedä. Anyway, siellä tuli nyt käytyä. Reissuun startattiin mitä riemastuttavimpaan aikaan klo 07.30 ja etenkin allekirjoittanut oli tästä aivan päivänsäteenä. Se, että oliko tuossa kommentissa sarkasmin ripaus, jääköön lukijan tulkittavaksi. Onneksi Lassi oli ottanut reissuun MeNaiset- lehden mukaan niin sen parissa matka sujui kuin lentäen.

Tämän otteluraortin kuvituksesta vastasi Jere Valkama, kiitos taas edustavista otoksista!

Vastaan Uusikaupunki Areenan liukkaalla parketilla (Wuhuu!) asettuivat NTK Nakkila sekä FBT Karhut Blue. Nakkilan pojat olivat järjestäneet heti aamulla kovan yllätyksen, kun YPA joutui toteamaan NTK:n kovemmaksi lukemin 2-4. Ja avausottelussaan puolestaan Karhut kairasi aika huoletta KaKon lukemin 11-3. Haaste tulisi siis olemaan kova.

NTK Nakkila - Happee Valkoinen 4 - 3 (3-1,0-1,1-1)

Avauspelissämme vastaan asettui NTK Nakkila. Ottelun alkua painotettiin kopissa huolella, kokemuksesta on opittu, että näiden pitkien bussireissujen avauspelit ollaan usein oltu kohmeessa; nyt piti heti alusta saada jalat liikkeelle! No niin ei tietenkään käynyt. Avauserä oli meiltä yksi kauden ankeimmista, ja porkkanapaidoille lahjoitettiin kolme todella helppoa maalia. Tauolle siirryttiin shokeeraavista lukemista 3-1, Happeen ainokaisesta vastasi viivasta one- timerin tällännyt kapteeni #91 Lassi Koppelomäki. Toisessa erässä saatiin sitten puolustusasenne kuntoon sentään, mutta selkeästi hallussa olleessa pelissä maalinteko takkusi taas pahasti. Erässä iskettiin ainoastaan kertaalleen, maalin eteen hieman onnekkaasti pompanneen pallon sisään löi komealla swingillä #37 Kalle Lampinen, ja näin päätöserään lähdettiin vielä maalin takaa- ajo asemasta. Mutta kolmannen erän alussa noustiin sitten tasoihin, kun ottelussa pirteimmin esiintynyt hyökkäysketju Koto-Eväsoja-Ylänen iski; #87 Aapo Koto jakaa pallon vasemmalta maalin eteen, josta #48 Eetu Eväsoja napautti pallon puolityhjään maaliin! Tässä vaiheessa näytti, että kyllähän se peli siitä kääntyi. Vaan eipä kääntynyt enempää... Lopussa ei enää maalipaikoilta saatu sisään, ja erän puolivälin jälkeen NTK:n iskemä 3-4 maali jäi lopulta voittomaaliksi, vaikka tasoitusta haettiin ilman maalivahtiakin. Kopissa oli pelin jälkeen sekava sekoitus tappion tyhjyyden tuomaa hiljaisuutta sekä suoranaista vit... kiukkua. Tiedettiin, että tämä peli olisi omalla pelillä hoidettu helpostikin, mutta nyt ei kulkenut ei sitten yhtään. Jo mainitun hyökkäysketjun lisäksi ottelussa Happeen parhaimmistoa maalissa pelannut #30 Niklas Keränen.

Happee Valkoinen - Karhut Blue 3 - 7 (1-1,0-2,2-4)

Toiseen peliin haettiin täysin uutta peli- ilmettä, nyt olisi kasvojen pesun paikka. Edellisen pelin passiivisuus oli saatu ainakin osaksi karistettua ja nyt oli vauhtiakin edellistä peliä pajon enemmän. Avauserä mentiin vielä tasaisissa merkeissä ja tauolle mentiin lukemissa 1-1, meidän maalista vastasi #48 Eetu Eväsoja ja syöttäjänä kukas muukaan kuin #87 Aapo Koto. Sama tasainen ja päästä päähän aaltoileva peli jatkui toisessakin erässä, mutta meitä vaivasi nyt jostain syystä arkuus hyökkäysalueella, hyvästäkään maalipaikasta ei nyt haluttu vetää vaan aina haettiin parempaa. Karhut iski sen sijaan erässä kertaalleen ja päivän viimeiseen erään mentiin tilanteessa 1-3. Siis täh? Jos ne iski kerran, niin miten peli on jo 1-3 eikä 1-2? Noh. Siinä erän loppupuolella nähtiin episodi, jossa pallo osui tolppaan ja meidän maalivahti EP:n jalka maalin verkkoon, mistä tuomari esitti mielipiteensä, että pallo oli maalissa. Kuitenkin kun asian täysin ystävällismielisesti menivät Happee- pelaajat tuomarille esittämään, ei tämä enää ollutkaan varma oliko se maali vai ei. Ja kuten K- Vantaankin valmentaja Harri Ahola aikoinaan sanoi "Tuomarin pitää nähdä maali jos se hyväksyy sen" (sanoi myös kaikkea muutakin, mutta jätetään ne nyt kuitenkin kirjoittamatta ;)). Erän loppu meni Happeella turhautumisen karistamisessa ja päätöserään lähdettiin kohtalaisen tännä sitä #kiukkua. Valitettavasti sitä ei onnistuttu hyödyntämään, vaan sorruttiin jostain syystä lapsellisen helppoihin virheisiin omalla alueella, joista Karhut ja etenkin Edustuksen apu #11 Samuli Aronen (3+1) rankaisivat. Lopussa saatiin vähän sitten edes ylivoimareeniä, joka tuotti tuloksen +-0; vaikka pari YV- maalia onnistuttiinkin tekemään, iski kaverikin kahdesti alivoimalla... Loppunumerot repsahtivat siis päätöserässä lukemiin 3-7, meidän kolmannen erän lopun maaeista vastasivat ensin hyvällä laukauksella #99 Eeli Nurmela (1+1) ja muutama sekunti ennen loppua vielä ottelun toisellaan loppuluvut viimeistellyt Eetu hienolla ohjauksella.

Karhujen kolmannesta maalista oltiin aavistuksen verran eri mieltä hra Tuomarin kanssa...

Sarjan tilastot neljän pelatun ottelun jälkeen voit katsoa Salibandyliiton Tulospalvelusta.

Pelien tulokset eivät siis todellakaan meitä mairitelleet eikä kyllä valitettavasti päivän esityksellä yhtään enempää ansaittukaan. Kärjistetysti sanottuna mikään ei onnistunut. Toki joukkueesta löytyi useita onnistujia, mutta joukkueena esitys jäi tällä kertaa todella vaisuksi. Noh, näistähän vain opitaan ja mennään eteenpäin. Me ei lannistuta, sarjaa on kuitenkin vielä kahdeksan peliä jäljellä, joten kaikki on vielä mahdollista.

Karhuja vastaan sai vääntää välillä kovaakin

Onnistumiset olivat vähissä, tässä kuitenkin niistä yksi: Päivän tehokkain hirvipaita #48 Eetu Eväsoja (3+1) saamassa onnitteluja Karhut- pelin 1-1 tasoituksesta

Paluumatkalla pojat pääsivätkin sitten kokeisiin luvun pariin. Todettakoon sen verran, että Talvisodan alkamis- eikä loppumisajankohtaa tarvinnut tietää ja Vietnamin sodan ajan presidentti oli Ryti. Ruotsin kielestä ei (yllätysyllätys) mitään kyllä kielen päälle jäänyt. Pitkälle todennäköisesti pärjää fraaseilla "En Häst som springer" ja "En springande Häst".

Nyt joukkue vetäytyy pienelle joulubreikille ja palaa harjoittelun pariin vuodenvaihteen jälkeen. Vuoden 2018 ensimmäiset pelit pelataan kotiturnauksen merkeissä 14.1.2018 Vaajakosken liikuntahallilla, jolloin vastassa ovat taas tutut ja rakkaat O2 Jyväskylä sekä YPA.

- JK -