YPA-kirous rikki dramaattisten käänteiden jälkeen!

Tuomarit olivat samat, kuin ensimmäisessä pelissä, mutta päätimme olla tekemättä siitä isoa asiaa, ja keskittyä omaan tekemiseen. YPA-pelistä osasi odottaa haastavaa, sillä kyseessä on joukkue, joka syystä tai toisesta tuntuu aina olevan Happeelle vaikea vastustaja. YPA:n kakkosjoukkueen kanssa kävimme viime kaudella tiivistä taistelua nousupaikoista, emmekä onnistuneet voittamaan kumpaakaan keskinäisistä peleistämme – ensimmäisen hävisimme täydestä dominoinnista huolimatta 3-2, ja seuraavassa meidät yllätettiin aivan muuttuneella taktiikalla, ja saimme kynsin ja hampain raavittua tasapelin.

Lähdimme siis otteluun ainoana päämääränämme tämän ”kirouksen” murtaminen, vaikka pakkiosastoa rokotettiin jälleen, kun Annika joutui lepuuttamaan itseään rankan ensimmäisen pelin vuoksi. Netta ”Päällikkö” Kalenius hyppäsi pakin paikalle, ja hyökkäysvitjoja myllättiin hieman. Kolme täyttä kentällistä oli yhä pystyssä, mutta peli lähti lievästi sanottuna tahmeasti liikkeelle. Olimme selvästi edellä sekä jalalla että fyysisyydellä, mutta jokin yksinkertaisesti tökki, maalipaikoille pääsy oli tervanjuontia, ja niistä viimeistely sitäkin vaikeampaa.

Päätös hyväksyä tuomarilinja sellaisena kun se on rakoili heti alkuunsa, sillä YPA:n iskemä 1-0-maali oli todellinen farssi, kun pallo kieri verkkoon vastaiskun päätteeksi siirretyn rangaistuksen aikana, joka oli tullut pakin puhtaan katkoyrityksen jälkeen. Loppuerän yritimme turhaan hakea tasoitusta, mitä toki vaikeutti hieman se, että vastustajan pakit saivat paikoitellen tehdä aivan mitä halusivat meitä estääkseen. Aivan kaikkea ei voi kuitenkaan latoa muiden syyksi, sillä sudimme omin avuin seinille myös koko joukon maalipaikkoja, ja kanttivedot suuntautuivat järjestään kentän kulmapisteille.

Heti toisen erän alkuun saatiin seuraava kylmä suihku niskaan, kun YPA karkasi jo kahden maalin päähän. Yllättävä veto suhahti kaukaa sisään, kun kellossa oli vasta 51 sekuntia, ja tilanne oli jo 2-0. Tämä olisi voinut olla se kohta, jossa usko loppuu, mutta koko joukkueelle on nostettava hattua siitä, että kävi täysin päinvastoin. Heti alkajaisiksi Emilia onnistui jotenkin kaksinkamppailutilanteessa saamaan vastustajan lyömään mailaansa niin sääntöjen vastaisesti, että siitä oli annettava kaksiminuuttinen. Vaikka ylivoima ei tällä kertaa tuottanut tulosta, saimme paineen kuitenkin YPA:n päätyyn ja pelin tempoa hieman enemmän sille tasolle, jossa viihdymme. Lopulta, vain pari minuuttia ennen erän loppua, kuparinenkin pirstaloitui hienolla vaparikuviolla, kun Veeran tarjoilu hajotti YPA:n paketin ja oikea-aikaisen pistojuoksun tehnyt Heme kiskaisi takakulmaan. Toisella erätauolla olimme tappiolla 2-1, mutta tiesimme yhden erän riittävän täydellisesti homman kääntämiseen.

Kolmanteen erään kavennettiin peluutusta ja lähdettiin vimmaisesti hakemaan tasoitusta, mutta jatkuvat vihellykset rikkoivat rytmiä. Neljän minuutin kohdalla takaisin askiin hypännyt Annika lähti jäähypenkille jostakin, mitä kuulemma oli mailaanlyönti, ja vain minuuttia myöhemmin Eve liittyi seuraan vaarallisesta pelistä. Tuomari kehotti Eveä ”ottamaan vähän vauhtia pois” (mitä jokainen Even tunteva tietää, että hän ei tietenkään tee). Oikeudenjakaja myös yritti hetken provosoida jompaakumpaa jäähypenkillä istujaa protestoimaan itselleen lisäminuutteja, mutta molemmat päättivät sen sijaan hymyillä kauniisti.

Tämän jälkeen pelin henkinen yliote kääntyi lopullisesti meidän eduksemme, sillä 5 vs. 3-alivoima tapettiin tyylikkäästi. Sitten oli meidän vuoromme päästä jälleen ylivoimalle, kun Hanna kolattiin kylmäksi maalinedustalla. Miia sai koko päivän hiukan liian korkealle karkailleen kutinsa taltutettua, eikä ylivoima ehtinyt vanhentua kuin puolisen minuuttia, kun tasoitusmaali pamahti verkkoon. Tämän seurauksena tuomari katsoi asiakseen kuittailla meille aikaisemmista ohilaukauksistamme, mihin Emilia vastasi tinttaamalla Anskun syötöstä 3-2-johtomaalin alle minuuttia myöhemmin.

Draaman kaari ei ollut vieläkään valmis, sillä viisi minuuttia ennen loppua tuomarit keksivät lähettää Even taas jäähypenkille, nyt mailaanlyönnistä. Tällä kertaa YPA tarvitsi maalin tekemiseen ylivoima-aikaa noin kaksi sekuntia, kun vapaalyönnistä annettiin pieni siirto viereen ja terävä lämäri Hannan puikoista sisään. Tasoitusmaali ei kuitenkaan lamauttanut joukkuetta, vaan peli painettiin pakolla heti takaisin vastustajan kenttäpuoliskolle, ja ajassa 42:13 Emilia tykitti illan toisensa ET:n syötöstä ja lukemiksi 4-3. Viimeinen minuutti johtoasemaa saatiin suojella suhteellisen rauhassa, kun YPA joutui alivoimalle vastustajan pelaajan iskettyä Annikaa mailalla kasvoihin. (Kun Annika lakosi kentän pintaan, vaihtopenkillä ehdittiin jo luulla, että nyt se on taas se polvi, ja tuuletukset olivat riemukkaat, kun saimme tietää, että osumaa oli otettu ”vain” naamaan). Ylivoimakentällinen siirteli palloa kylmäpäisesti vastustajan kulmapisteeltä toiselle, ja saatteli ottelun päätökseen ja kaksi sarjapistettä kotipesään.

Peli oli kaikkea muuta kuin kaunis, mutta siitä otettiin väkisin se tulos, mitä lähdettiin hakemaan – ja kenties YPA-haamu on nyt saatu karistettua harteilta. Vaikka peluutus heitteli etenkin jäähyrikkaassa kolmannessa erässä välillä pingisottelun nopeudella, kaikki pelaajat pysyivät valmiina ja seisoivat yhtenä rintamana. Tuomarilinja meni monella ja monesti tunteisiin, mutta kuka tahansa paikan päällä ollut tietää, että joistakin ratkaisuista oli täysin mahdotonta olla ottamatta kierroksia. Lopulta pelin lopputulos saatiin kuitenkin pidettyä ensisijaisena, ja tämä oli sellainen ottelu, jossa Happee ei yksinkertaisesti suostunut häviämään. Kahden turnauksen jälkeen keikumme ilman tappioita lohkomme kakkossijalla, edelleen tasapisteissä RSS Panthersin kanssa. Kaiken kaikkiaan mallikas alkukausi uudella sarjatasolla, jolle olemme jo osoittaneet rahkeittemme riittävän.

Palaamme asiaan 11.11 niinkin kaukana kotoa kuin Riihimäellä!

#91 Tanja (tiedotusvastaavasijainen)